Palaute kurssista

Jakso tuntui menevän kuin siivillä! Kuviksen 2. kurssi oli sisällöltään hyvin työntäyteinen ja ennen kaikkea haasteellinen, mutta ei kaiken aina tarvitsekaan olla niin helppoa. Täytyy elämässä vähän haasteitakin olla.

Kuten jo aiemmin mainitsin, aivan ensimmäisellä oppitunnilla kurssin sisältöä läpikäydessä kauhistuin, kun sain kuulla, että kurssi on pitkälti rakentamista ja arkkitehtuuriin tutustumista. Itse en ole juuri pahemmin askartelua harrastanut, mutta näin jälkeenpäin kauhisteluni oli täysin turhaa. Omasta mielestäni tuoli- ja rakennuspienoismallit onnistuivat paljon paremmin kuin osasin aluksi odottaa!

Kuviksen 2. kurssi on mukavalla tavalla erilainen kurssi. Se lähestyy kuvista vähän erilaisemmasta näkökulmasta. Opin kurssin aikana paljon uutta arkkitehtuurista ja varsinkin sen seikan, että kuinka paljon eri asioita arkkitehtien on otettava esine-, rakennus- ym. suunnitteluissaan huomioon. Arkkitehtien työ ei olekaan niin yksinkertaista kuin voisi olettaa.

Työt, joissa onnistuin omasta mielestäni parhaiten, olivat vaate- ja rakennussuunnittelu. Tykkään kovasti seurata muotia ja suunnitella itse vaatteita, joten kyseinen työ tuntui siltä "omalta jutulta". Kun tehtävänannoksi annettiin suunnitella pienrakennus, ajattelin siitä tulevan täysi fiasko, mutta se onnistui paljon paremmin kuin kuvittelin.

Työ, jossa onnistuin omasta mielestäni huonoiten, oli graffiti. Liekö sitten ajan vai idean puute, olisin kyllä pystynyt vielä parempaan suoritukseen.

Itselleni jäi oikein hyvä maku suuhun kyseisestä kurssista. Välillä kylläkin iski epätoivo ja kärsivällisyyttä koeteltiin - varsinkin pienoismallien parissa - mutta kunniakkaasti kurssista kuitenkin selviydyttiin. Kurssin sisältöön kuului liian monta eri työtä: viimeisen työn, graffitin, olisi voinut jättää ihan suosiolla pois ajan puutteen vuoksi. Välillä iski ihan hillitön paniikki siitä, ehtiikö työt tekemään aikataulun mukaisesti.

Hyvää joulun odotusta!

Tehtävä 6: "Graffiti"

Vihoviimeinen työ liittyi grafiittien maailmaan. Grafiitilla tarkoitetaan julkiseen paikkaan tehtyä kirjoitusta tai piirrosta. Yleensä grafiitteja pidetään rumina, luontoa ja maisemaa rumentavina töherryksinä - mutta onko asia todellisuudessaan niin? Minun on myönnettävä, että omakin asenne grafiitteja kohtaan on ollut samanlainen, mutta teoriaosuuden jälkeen käsitykseni graffiiteista muuttui. Nekin ovat taidetta ja niiden tekeminen vaatii taitoa. Grafiittejakin on monenlaisia erilaisia:

Kuvassa neulegraffiti

1. Tägillä tarkoitetaan jotain kirjoitusta, esim. nimimerkkiä.



2. Piissi, toisin sanoen piece of art eli mestariteos tai taideteos.

3. Muraalilla tarkoitetaan suurikokoista graffitia, johon kuuluu paljon värejä ja hahmoja.

4. Sabluunalla eli stencilillä puolestaan tarkoitetaan muotin avulla tehtyä graffitia, joka spreiataan.

5. Stickerit ovat tarroja, joissa on oma nimi tai omia ajatelmia

6. Neulegraffiti on neulottu "merkki", esim. lyhtypylväässä.



Tehtävänä oli siis suunnitella oma graffiti, jonka haluaisi toteuttaa johonkin paikkaan Rovaniemellä. Toteutuksessa käytettiin A3-paperia, nappi- tai pullopeitevärejä tai vesiliukoisia kyniä.



Koska elämme parhaillamme joulun aikaa ja Rovaniemi tunnetaan muutenkin joulupukin kotikaupunkina, halusin suunnitella jouluisen graffitin. Idea syntyi melkein välittömästi, kun tartuin lyijynään kiinni. Ideanani oli spreiata Napapiirille Joulupukin kylään Joulupukin pääkonttorin seinään ikkuna, josta joulukki roikkuu yhden käden varassa lahjasäkki toisessa kädessään. Graffitin tarkoituksena on olla humoristinen ja nostaa hymy niin turistien kuin paikkakuntalaistenkin kasvoille sekä luoda aluksi vaikutelma, että joulupukki oikeasti roikkuu ikkunasta. Halusin tehdä suhteellisen yksinkertaisen graffitin, jossa värien leikittely pääsee hyvin esille.

Rakastan akvarellikynien käyttöä: lopptuloksesta saa ihanan utuisen. Kun työn viimeistelee vielä ohutkärkisellä tussilla, työssä yhdistyy niin pehmeä kuin tietynlainen kova puoli ja se luo työhön eräänlaista konstraktia. Halusin välttämättä tehdä graffitin, joka on yksinkertainen, mutta teinköhän siitä sittenkin liian yksinkertaisen? Olisiko idea voinut olla vielä persoonallisempi? Omasta mielestäni toteutus onnistui (värien käyttö ja värivalinnat), mutta idea olisi saanut olla persoonallisempi.

En tarkalleen ottaen osaa sanoa, mitä grafiittityyliä oma grafiittin edustaa. Siinä yhdistyy sekä piissin että sabluunan ominaisuuksia.

Tehtävä 5: "Wow-rakennus"

Jatkoimme yhä rakentamisen parissa.

Oppitunti aloitettiin tavalliseen tapaan teoriaosuudella. Kävimme läpi eri arkkitehtuurityylejä:

1. Modernia arkkitehtuuria luonnehtii tavallisesti historiallisten tyylien hylkääminen arkkitehtonisen muodon lähteellä. Modernille arkkitehtuurille on ominaista kone-estetiikan omaksuminen, koristelun ja "tarpeettomien yksityiskohtien" hylkääminen sekä muodon yksinkertaistaminen. Kyseiseen tyylisuuntaan kuuluvat Bauhaus ja funktionalismi.

2. Postmodernia arkkitehtuuria on ollut 1960-luvulta tähän päivään asti. Tyylisuunnan tavoitteena on arkkitehtuurin "rikastaminen" vastapainona modernismin "kankeudelle" ja suoraviivaisuudelle. Se pyrkii huomioimaan paikan oman kulttuurin ja kommunikoimaan yleisön kanssa. Postmodernisessa arkkitehtuurissa on paljon otteita arkkitehtuurin historiasta, kuten antiikista. Tyylisuunnalle on ominaista monimuotoisuus, runsas värien käyttö, vaihtelevat tilaratkaisut ja yllätyksellisyys.

3. Wow-arkkitehtuurin tavoitteena on saada aikaan katsojassa "WAU!"-reaktio. Wow-arkkitehtuuri on urbaanista ja avantgardista (kokeilevaa, rajoja rikkovaa) arkkitehtuuria.

Fagervikin kartanon kylänraitti

Arkkitehtuurityylien lisäksi käsittelimme arkkitehtuurin käsitteitä:

1. Rakenne ja materiaalit ovat rakennuksen selkäranka. Rakenteisiin lasketaan kuuluvaksi erilaiset pylväät, pilasterit, palkistot ja holvirakenteet. Materiaaleja on mm. puu, teräs, tiili, lasi ja betoni.

2. Rytmi, rakennusmassa ja struktuuri: Rytmi muodostuu rakennusten ja niiden osien massoittelusta: muotojen ja tyhjän tilan vaihtelusta. Myös aukotuksilla (ikkunat ja ovet) ja pintamateriaaleilla luodaan rytmiä.

3. Valo ja läpinäkyvyys: Valon ja varjon vaihtelu vaikuttavat tilankokemiseen.

4. Väri vaikuttaa paikan henkeen ja tunnelmaan.

Teoriaosuudesta siirryimme luontevasti tehtävänantoon. Tehtävä oli rakentaa futuristinen wow-henkinen piharakennus, esim. leikkimökki, koirankoppi tai vaikkapa huvimaja. Tärkeää oli miettiä rakennuksen käyttötarkoitus, ympäristö, muotokieli, väritys ja tyyli tarkoin. Rakennuksesta oli piirrettävä luonnos ja rakennettava edellisen työn tapaan pienoismalli pahvia, puutikkuja, rautalankaa ja kalvoja käyttäen.

Tehtävänanto sai minut ensin huokaisemaan syvään. Tuolin pienoismallin rakentamisessa tuntui menevän ikuisuus ja sen parissa koeteltiin kärsivällisyyttä, kestäviä hermoja ja pitkäjännitteisyyttä. Päässä löi jälleen kerran tyhjää. Inspiraatio oli kateissa. Oppitunnin viime minuuteilla sain inspiraation päästä kiinni ja sain selkeän vision siitä, millaisen rakennuksen täsmälleen haluan. Idea lähti siitä, että piirsin palapelinpalan pahville, leikkasin sen irti ja ryhdyin kuumaliimapistoolin kanssa liimaamaan seiniä sen ympärille. Rakennus sisältää kaarevia muotoja ja kartongin taivuttaminen osoittautui huomattavasti vaativammaksi, kuin olin olettanut. Halusin välttämättä tehdä tämän työn kartongista, pahvista ja kalvoista, koska edellisen työssä olin käyttänyt puutikkuja ja aaltopahvia. Nyt halusin kokeilla jotain aivan muuta materiaalia.

Pienoismallin rakentamisessa tuntui menevän ikä ja terveys, mutta tunne oli mahtava, kun olin saanut viimeisenkin seinän liimattua kiinni. Alunperin ajattelin tehdä lasten huvimajan (palapelinpalan muotoinen katto ja palapelin muotoiset ikkunat tekevät rakennuksesta leikkisännäköisen), mutta valmiina työ näytti enemmänkin modernilta kasvihuoneelta. Rakennus sai nimekseen Serra, joka on italiaa ja tarkoittaa kasvihuonetta. Serra on lyhyt, ytimekäs ja helposti muistettava - sekä jollain tapaa hyvin moderni nimi. Rakennuksesta tehtiin tuolin tapaan esittelytaulu eli planssi, jossa oli luonnos rakennuksesta kahdesta eri kuvakulmasta, rakennuksen nimi sekä tietoa rakennuksen materiaaleista, käyttötarkoituksesta, yms. Rakennuksen materiaaleina ovat alumiini (sen pitkäkestoisuuden vuoksi) sekä tietysti lasi. Rakennuksen seinät on päällystetty miltei kokonaan ikkunalasein, sillä kuten kaikki tietävät, kasvit tarvitsevat kasvaakseen paljon valoa. Uuden sukupolven kasvihuone kutsuu viherpeukalon tervetulleeksi - paitsi että Serra saa kasvit kasvamaan ja naapurit muuttumaan kateudesta vihreäksi, se miellyttää myös silmää ja se on upean muotoilunsa vuoksi täysin massasta erottuva.

Vaikka toteutus ei onnistunutkaan täysin toivomallani tavalla, olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että lähdin rohkeasti toteuttamaan visiotani, enkä antanut periksi, vaikka välillä tulikin mutkia matkaan - isompia ja pienempiä.

Tehtävä 4: "Lepotuoli"

Edellinen rakennuspari-tehtävä oli saatu päätökseen ja rakennukset ulkona vesisateessa kuvattua. Rakennuksen suunnittelusta siirryimme luontevasti esineen suunnitteluun. Aloitimme uuden tehtävän teoriaosuudella.

Muotoilulla tarkoitetaan esineen käytettävyyden ja muodon suunnittelua, joka tapahtuu aluksi piirtämällä. Esineen muotoilussa pyritään toteuttamaan 5:ttä eri E:tä, joita ovat:

1. Ekonominen (taloudellinen)
2. Ekologinen (luontoystävällinen)
3. Ergonominen (mukava käyttää)
4. Esteettinen (kaunis, tyylikäs)
5. Eettinen (Valmistettu eettiset periaatteet huomioiden)

Teoriaosuuden jälkeen annettiin tehtävänanto, joka kuuluikin seuraavasti: tällä kertaa oli suunniteltava prototyyppi lepotuolista, joka olisi itselleen mieleinen. Materiaalina sai käyttää kaikkia luokasta löytyviä materiaaleja.

Tällaista tehtävää oikeastaan olinkin pelännyt: rakentaminen ja askartelu. En todellakaan ole mikään kovin näppärä sormistani, mutta eikös se niin mene, että innolla kohti uusia haasteita? Tässä siis jälleen kerran uusi haaste. Tehtävään olikin varattu yht. 3-4 oppituntia, mikä helpotti oloani huomattavasti.

1. oppitunti meni pitkälti siinä, että tustustuin kaikkiin materiaaleihin ja hamstrasin melkoisen määrän niitä omalle pöydälleni. Leikkelin, vääntelin, pyörittelin ja liimailin - yritin saada inspiraation päästä kiinni, mutta oppitunnin tulos jäi melko laihaksi. Visio oli vieläkin hukassa, enkä edes tiennyt, mitä materiaaleja ryhdyn lepotuolissani käyttämään. Viikonlopun aikana inspiraatio iski ja tiesin tarkalleen, millaista lepotuolia lähtisin tekemään! 

2., 3., ja 4. oppitunnilla pääsin tutustumaan kuumaliimapistooliin ja siitä tuli kyllä ihan ehdoton "best friend": pääsin kiinnittämään lepotuolin runko-osia yhteen ja onnekseni en kertaakaan näppejäni polttanut. Halusin, että lepotuolini materiaaliksi tulee tumma puu (tammi), ja lähdinkin päällystämään tuolini runko-osia ruskealla aaltopahvilla, joka ainakin toi minun mieleeni tumman puun. Halusin muutenkin pitää värimaailman hyvin maanläheisenä: ruskean kanssa sopii erittäin hyvin yhteen valkoinen, vihreä ja beigen eri sävyt. Kun olin saanut tuolini päällystetyksi, vuorossa oli seuraavaksi verhoilu. Verhoilin lepotuolin istuinosan kankaalla, jossa oli valkoisella pohjalla vihreän ja beigenvärisiä kuvioita ja kangas toi mieleeni aivan koivun värit. Päällystin myös rahin samalla kankaalla. Löysin kangastilkuista beigeä pitsikangasta ja leikkasin siitä viltin lepotuolini käsinojalle, sekä vielä muotoilin tummanruskean ja beigen koristetyynyn lepotuolille.

Tehtävänantoon kuului suunnitella itselleen mieleinen lepotuoli ja tällaisen kyllä kelpuuttaisin mielelläni omaan huoneeseeni. Alun kitkasta ja tahmeudesta huolimatta olin oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Prototyypin rakentamisen ohella oli kirjoitettava planssi eli esittelytaulu suunnitellusta lepotuolista. Planssiin oli kirjoitettava tuotteen nimi, sen ominaisuuksista, väreistä, materiaaleista, mitä 5:ttä eri E:tä se edustaa sekä tuotteen hinta. Lisäksi prototyyppi tuli kuvata ja siirtää kuvat myöhemmin planssiin.

Tuolini sai nimen: Home Sweet Home. Kun katsonkin lepotuoliani, se suorastaan "kutsuu" minua luokseen. Värimaailma on ihanan maanläheinen ja rauhoittava ja viltin alle voi käpertyä suojaan kylmiltä syys- ja talvi-illoilta. Muutenkin lepotuoli näyttää tosi mukavalta ja  - lieneekö sitten värimaailman vuoksi - 100% kotimaiselta. Varsinkin suomalaiset arvostavat tuotteita, jotka on valmistettu Suomessa täysin suomalaisista raaka-aineista. Home Sweet Home huomioi paitsi eettisiä arvoja (Suomessa valmistettu), se on myös esteettisesti kaunis: lepotuolin ei tarvitse olla liian krumeluuri ollakseen kaunis, vähempikin riittää. Suomalaiset arvostavat huonekaluissa selkeitä linjoja. Home Sweet Home on hyvin kestävä ja laadukas lepotuoli, jossa varmasti tulet kokemaan mukavia hetkiä. Home Sweet Home on jälleen yksi osoitus siitä, että suomalaiset ovat huippusuunnittelijoita ja osaavat työstää puuhuonekaluja erittäin hyvin.

Tehtävä 3: "Kaksi tilaa"

Oli jälleen aika siirtyä uuden työn pariin. Aloimme aluksi käsitellä yleisesti, mitä arkkitehtuuri on. Arkkitehtuuri eli rakennustaide suunnittelee rakennuksia sekä niihin liittyviä laajempia kokonaisuuksia esteettisestä näkökulmasta. Arkkitehtuuri ilmentää hyvin aikakautensa tyyli-ihanteita. Arkkitehtuurista syntyy helposti sellainen kuva, että se on vain asuntojen ja julkisten rakennusten suunnittelua - mutta ehei - se sisällyttää itseensä paljon muutakin. Arkkitehtuurin alalajeja ovatkin kahden edellämainitun lisäksi:

• Maisemasuunnittelu
• Puutarhasuunnittelu
• Yhdyskuntasuunnittelu (esim. teiden suunnittelu)
• Sisustusarkkitehtuuri
• Puurakentaminen
• Rakennetekniikka

Tilan tekijöitä on useita:

• Rajaava elementti (perustaso, pystytaso ja ylätaso)
• Koko ja muoto (ahdas - avara, kulmikas - kaareva)
• Mittasuhteet
• Materiaalit (esim. hirsi, teräs, luonnonkivi jne. vaikuttavat olennaisesti huonetilan tunnelmaan ja kauneuteen)
• Valo (tärkeä tunnelman luoja!)
• Värit
• Ääni (paitsi huonetilan sisällä myös ympäristössä olevat äänet vaikuttavat viihtyvyyteen)
• Tuoksu, haju ja lämpötila (luovat muistikuvia)

Kattavan johdannon jälkeen siirryimme itse tehtävänantoon. Seuraava työ suoritettaisiin pareittain ja sen tekemiseen käytettäisiin ainoastaan yksi oppitunti. Itselleni nousi jo tässä vaiheessa hikikarpalot otsalle, sillä itseäni huoletti se, kuinka yhden oppitunnin aikana ehtisi saada työn valmiiksi. Tehtävänä olisi siis suunnitella savesta vastakohtainen rakennuspari. Edellisen teorian pohjalta oli luotava kaksi eri tilaa, jotka olisivat vastakohtia toisilleen (esim. ahdas - avara, yksinkertainen - monimutkainen). Myös pinnan rakenne eli struktuuri ja muut aukotukset, muodot ja yksityiskohdat oli otettava huomioon. 

Hannele oli parinani eikä yhteistyön osalta tullut minkäänlaisia ongelmia. Kommunikaatio pelasi ja molemmat ehdottivat omia ideoitaan ja niiden pohjalta luotiin rakennuspari, jossa toinen olisi hyvin pelkistetty, vakava ja aikuismainen ja toinen vuorostaan monimutkainen ja koristeellinen, iloinen sekä aika lapsellinen. Materiaalina oli tosiaankin savi ja itseäni arvelutti kovasti se, kuinka osaisin käsitellä savea ja loihtia siitä minkäänlaista järkevää yhden oppitunnin aikana. Ryhdyin tekemään monimutkaista, iloista ja lapsellista rakennusta ja työn parissa syntyi erilaisia visioita, jotka poikkesivat hieman alkuperäisestä yhteisestä visiostamme. Hannele kuitenkin innostui ideoistani. 

Alkuperäinen idea oli, että tekisin hieman sirkustelttaa muistuttavan rakennuksen: matala, pyöreät seinät ja kartionmuotoinen katto. Idea hieman muuntui, ja kartionmuotoisen katon sijaan rakennus sai "kukkaa" muistuttavan katon. Seinät säilyivät pyöreinä ja halusimme tehdä ikkunoista aika lapsenmieliset: salmiakkikuvioita ja suorakulmioita sekaisin! Seinä sai myös kukkakuvioita pintaansa. Sirkusteltasta tulikin  loppujen lopuksi hassunhauska "kukkatalo". Lopputuloksesta tuli ehkä kuitenkin parempi kuin mitä olimme alunperin suunnitelleet. Koristeellisuus ja lapsenmielisyys tulivat entistä paremmin esille.

Hannele puolestaan ryhtyi toteuttamaan pelkistettyä, vakavaa ja aikuismaista rakennusta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan siitä olisi täytynyt tulla hyvin korkea, tiimalasinmuotoinen rakennus, jossa on isot tylsät ikkunat ja tasainen katto: siis hyvin koruton, pelkistetty ja tylsä. Idea oli tosi hyvä ja Hannele ryhtyikin toteuttamaan sitä todella innokkaasti! Mutkia tuli kuitenkin matkaan, eikä rakennus toteutunutkaan aivan suunnittelemallamme tavalla. Tuntia oli tässä vaiheessa jäljellä ehkä enää 10min ja siinä kiireessä päädyimme uuteen ratkaisuun: tehdään pieni ja pyöreä, "tatin hattua" muistuttava rakennus, jossa on yksi oviaukko. Ei ikkunoita, ei struktuureja: hyvin pelkistetty ja vakava.

Minun rakennus

Savi oli meille molemmille aika tuntematon materiaali. Itse olen käyttänyt sitä viimeksi ala-asteella. Tuo tuntemattomuus kyllä näkyi ja tuntui, mutta välillä täytyykin olla haasteita!

Olen kuitenkin sitä mieltä, että työmme onnistui kaikesta huolimatta hyvin. Vaikka mutkia tulikin matkaan, onnistuimme yhteistuumin paikkaamaan ne, ja rakennuspari kaikesta huolimatta toteutti vastakohdat: monimutkainen/koristeellinen - pelkistetty ja lapsellinen - aikuismainen. Iso plussa myös yhteistyöstä! Kumpikaan ei tyrmännyt toistensa ideoita, vaan otettiin niitä avoinmielin vastaan ja tuumittiin yhdessä, miten saataisiin loihdittua kaksi sellaista rakennusta, joissa kummankin ideat tulisivat esille.

Hannelen rakennus

Tehtävä 1, osa 2: "Vaatesuunnittelu"

Ensimmäinen työ oli siis valmis - viimeinkin! Tuntui, että leikkaisin ornamenttikuviotani vaahtomuovista vielä seuraavat pari viikkoa!

Seuraava työ oli ensimmäisen työn jatko-osa: pysyimme siis vielä samassa aihealueessa. Tehtävänä oli siis suunnitella  piirtäen sisätila (käyttäen hyödyksi yhden pakopisteen perspektiiviä), johon suunnittelema ornamenttikuvio sopisi. Tila voi olla mikä tahansa huonetila, esim. makuuhuone, vessa, lastenhuone, jne. Ornamenttikuvio voi tulla esille vaikka tyynynpäällisiniä, tapettina tai verhona. Huonetilan viihtyvyyteen oli tärkeää panostaa!    



Pakopisteen harjoittelua



Seuraava työ kauhistutti minua. Suunnittelemaani ornamenttikuviota oli vaikeaa sijoittaa mihinkään huonetilaan, jonne se oikeasti sopisi. Ensimmäisenä syntyi mielikuva teatterin maskeeraus- ja pukuhuoneesta, mutta se olisi ollut aivan liian hankala huonetila piirettäväksi. Onneksi tehtävänannolle seurasi myös jatkoa:  huonetilan sijasta sai suunnitella myös vaatteen, jossa suunnittelema ornamenttikuvio tulisi esille. Meinasin hihkaista ja hypätä kattoon siitä riemusta: vaatteiden, kenkien, kaiken muotiin liittyvän sekä ihmisen piirtäminen tuntuu vain siltä omalta jutulta, jonka osaan. 

Olen aina ollut hirmukiinnostunut muodista ja muutenkin visuaalisesti kaikesta kauniista. Seuraan säännöllisesti muotiblogeja ja lueskelen muotilehtiä. Muoti on suuri intohimo. Vielä jonain päivänä haluan itsekin kirjoittaa blogia, joka liittyy muotiin. 

Päähäni tulvi paljon erilaisia ideoita eri vaateyhdistelmistä. Halusin tehdä simppelin asukokonaisuuden, joka sopisi niin arkikäyttöön kuin iltarientoihinkin pienillä asusteiden vaihdoksilla. Halusin luoda naisellisen asukokonaisuudeksi: päädyin lopulta ihonmyötäiseen pitkään kynähameeseen ja yläosaksi valikoitui musta yksinkertainen toppi. Asusteiksi valikoituivat mustat korkeakorkoiset remmikorkokengät, joissa oli avonainen kärki sekä musta käteen sopiva clutch. Vielä aurinkolasit silmille luomaan eräänlaista glamouria. Musta on ajaton väri - se ei koskaan mene pois muodista - joten halusin kyseistä väriä omaankin asukokonaisuuteeni melko runsain määrin. Halusin kaiken huomion kiinnittyvän printtihameeseen, joten musta toppi ja mustat asusteet olivat siinäkin mielessä nappivalinta. Jos olisin sekoittanut asukokonaisuuteen jotain muutakin printtikuviota tai toista väriä, siitä olisi tullut helposti hyvin mauton, eikä printtihameeni olisi päässyt yhtä hyvin parrasvaloihin.

Visio syntyi hyvin vaivattomasti.

Työn tekniikkana käytettiin vuorostaan akvarellikyniä. Kotoa löytyy kyseisiä kyniä ja etenkin nuorempana ne olivat varsin ahkerassa käytössä. Nykyisin tykkään piirtää enemmän lyijykynillä: jälki on hyvin pehmeää ja muutenkin olen ihastunut kovasti mustavalkoisiin kuviin. Oli kieltämättä aluksi hieman pelottavaa käyttää akvarellikyniä, sillä niiden käytöstä oli vierähtänyt hieman pidempi aika. Mutta kun kynän otti käteensä ja ryhtyi työstämään piirustuksen parissa, heräsi ajatus: "Miksen ole käyttänyt näitä miesmuistiin?" Akvarelliväreillä olen melko kömpelö: niillä en onnistu saamaan niin tarkkaa jälkeä kuin haluaisin. Ehkä sen vuoksi olen vältellyt akvarellikyniä - täysin turhaan!

Nautin niin kovasti tämän työn parissa puuhastelemisesta! Olen erittäin tyytyväinen siihen, kuinka hyvin olen onnistunut sen toteuttamisessa: jopa yllätin itseni akvarellikynien kanssa. Hameesta tuli melko makea.

Kurssin aloitus + tehtävä 1, osa 1: "Ornamentti-kuvio"

Olen aina pitänyt kovasti kuviksesta. Kuvis on yksinkertaisesti se 'oma juttu'. Oli kädessä sitten lyijykynä, sivellin tai hiili, uppoudun maalaamiseen / piirtämiseen niin syvästi, etten tajua lainkaan ajankulua. Sitä kai kutsutaan 'flowksi' eli ns. virtaukseksi. Rakastan erityisesti ihmisten piirtämistä muotokuvista: se ei todellakaan ole kovin helppoa - ehei - mutta vuosien harjoittelu alkaa viimein tuottaa tulosta. Ihmisvartalon oikeat mittasuhteet alkavat kutakuinkin olla jo hanskassa, mutta kasvojen piirtäminen tuottaa vielä vaikeuksia: kuinka saada silmistä eloisannäköiset? Ne jäävät melkein aina tosi elottomiksi. Muutenkin ihminen on niin tavattoman mielenkiintoinen olento: ihminen taipuu mitä erilaisimpiin asentoihin ja ihmisen kasvoilta voi lukea niin monenlaisia ilmeitä.

Muistan, että meillä on kotona aina piiretty ja maalattu. Pienestä pitäen olemme sisarusten ja äidin kanssa painaneet kangasväreillä verhoja, tehneet kalvoväreillä ikkunoihin erilaisia kuvioita, maalanneet joko pullo-, vesi- tai akvarelliväreillä. Oma äitini on taiteilijasielu: hän rakastaa etenkin maalaamista ja onkin puhunut, että yksi unelma-ammateistaan olisikin lastenkirjojen kuvittaja.

Kaikenlainen itsensäilmaisu paperille on ollut iso osa koko elämäni ajan - etenkin pienempänä, nykyisin aikaa jää piirtämiselle valitettavan vähän. Mutta innostukseni kuvista kohtaan juontaa juurensa lapsuuteen.

1. oppitunnilla kävimme ensin kurssin sisältöä ja tavoitteita läpi. Kuviksen 2. kurssissa ei niinkään painotu piirtäminen ja maalaaminen vaan rakentaminen. Olin lievästi pettynyt, kun kuulin, että kurssi sisältää vain muutaman piirustustyön. Mutta toisaalta, itse en pahemmin askartelua ja rakentelua ole harrastanut, joten kurssi voisi olla mukavalla tavalla haastava! Kurssin tavoitteita ovatkin:

1. Oppia muotoilun ja arkkitehtuurin perusteita, ilmaisutapoja, estetiikkaa ja suunnitteluprosesseja
2. Oppia tarkastelemaan ympäristöä luonnonvaraisena, sosiaalisena ja psyykkisenä ilmiönä
3. Ymmärtää yhteisö- ja ympäristötaiteen merkityksen ympäristösuunnittelussa

Kurssin sisällöstä seuraavaa:

1. Tila käsitteenä: tilan kokeminen psyykkisenä, fyysisenä ja sosiaalisena paikkana
2. Arkkitehtuurin ja muotoilun peruskäsitteet
3. Maisema, rakennus, esine ja taideteos viestinä
4. Arkkitehtuuri ja muotoilu kestävän kehityksen näkökulmasta
5. Mallintaminen, havainnekuvat, pienoismallit ja materiaalikokeilut

Tällainen arkkitehtuuri ja mallinnus ei todellakaan ole ominta alaani - mutta kurssi vaikuttaa sisällönsä puolesta kuitenkin tosi mielenkiintoiselta ja monipuoliselta. Olen naiivisti aiemmin ajatellut, että kuvis rajoittuu pelkästään piirtämiseen ja maalaamiseen, mutta ehei, kuvis on kuitenkin aika laaja käsite ja se sisällyttää itseensä paljon muutakin. Tämän 2. kurssin ansiosta pääsen tutustumaan kuviksen osa-alueeseen, joka on itselleni miltei täysin tuntematon.

1. oppitunnilla aloitimmekin välittömästi ensimmäisen varsinaisen työn. Ensimmäisen työmme aiheena oli ornamentit eli koristekuviot. Ornamentteja näkee oikeastaan aivan kaikkialla: tuskin kotoasikaan löytyy yhtään pintaa, jota ei olisi päällystetty ornamentein! Ornamenttejä käytetään mm. tekstiileissä ja kankaissa, rakennuksissa, astioissa, koruissa, tatuoinneissa, jne. Ornamenttejä on viittä eri tyyliä:



Kuvassa on peiliornamentti



1. Pintaornamentti, joka tarkoittaa koko pinnan peittävää koristekuviota
2. Nauhaornamentti, joka tarkoittaa nauhamaisesti etenevää ornamenttia
3. Peiliornamentti, joka tarkoittaa peilikuvana toistuvaa koristekuviota
4. Keskusornamentti, joka tarkoittaa keskeltä sivullepäin laajenevaa koristekuviota
5. Yksittäinen koristekuvio

Aihe oli itselleni uusi: tiesin toki aiemmin, mitä ornamentti tarkoittaa, mutten sitä, että kuinka monta eri tyylistä ornamenttiä ympäriltämme löytyy. Teoriasta siirryimme tehtävänantoon: oli suunniteltava ornamentti-kuva-aihe omaan huoneeseen (tapetti, verhot), mopon kylkeen, skeittilautaan tai vaikka iholle. Tuntui, että kaikki muut keksivät välittömästi, millaisen ornamentin tulevat suunnittelemaan. Itselläni löi päässä tyhjää! Halusin suunnitella ornamentin, jolla olisi jokin tarkoitus, joka kuvastaisi itseäni jollain tavalla. Se ei saisi olla mikään liian monimutkainen, vaan mahdollisimman simppeli. Hetken aikaa pähkäiltyäni tiesin täsmälleen, millaisen ornamentin haluaisin. Teatteri. Siinä oli ornamenttini aihe, joka kuvastaisi minua paremmin kuin hyvin.

Kaikki varmasti tietävät nämä kaksi maskia, joista toinen hymyilee ja toinen itkee? Tämä kuvio toteutti kaikki vaatimani kriteerit: 1) Se kuvastaa itseäni (olen ihan hillitön teatterifriikki!) 2) se on hyvin yksinkertainen niin kuvioltaan kuin värimaailmaltaan ja 3) siinä näkyy hyvin oppimani / ymmärtämäni asia. Visionani oli värittää pohja harmaaksi, hymyilevä maski valkoiseksi ja itkevä maski mustaksi. Halusin tehdä nauhaornamentin, joka toistuisi harmaassa pohjassa kolme kertaa (kolme nauhaornamenttia päällekkäin). Pyrin myös saamaan nauhaornamenttiini peiliornamentin ominaisuuksia: näin siinä yhdistyisi kaksi eri ornamenttityyliä.

Kuviskansion pohjaväriksi valitsin harmaan. Tekniikkana käytettiin "töpöttimiä" ja pullovärejä. Päädyin harmaaseen pohjaväriin niistä syistä, että harmaa on mukavan neutraali väri, ei mikään kovin silmiinpistävä. Lisäksi harmaa on mustan ja valkoisen sekoitus ja kyseiset värit tulevat esiin ornamentissani. Hieno balanssi.

Tehtävänantoon kuului myös omatekoiset leimat: oma ornamenttikuvio tuli piirtää vaahtomuoviin, leikata irti ja liimata neliön muotoiseen kartongin palaseen. Leikkaaminen vaahtomuovista osoittautui huomattavasti hankalammaksi kuin oletin - etenkin ornamenttikuvioni silmäreiät ja suuaukot. Leikkaamisessa tuntui menevän ikuisuus: siinä missä toiset olivat jo tehneet omat leimasimensa ja painaneet ornamenttikuvionsa kuviskansion kanteen, itse vielä taistelin vaahtomuovin kimpussa! Käämit meinasi palaa useaan otteeseen. Olin tehnyt ornamenttikuviostani aivan liian pienen. Yksinkertainen kuvio osoittautuikin yllättävän hankalaksi.

Leimasimet käytön jälkeen

Työn toteutus ei onnistunut aivan toivomallani tavalla. Tein kaksi erillistä leimasinta: ornamenttikuvion valkoiset osat (eli hymynaamat) omalle leimasimelleen ja mustat osat (eli surunaamat) omalleen. Jälkeenpäin aloin miettiä, että olisin voinut laittaa koko ornamenttikuvioni yhdelle ja samalla leimasimelle. Lopputulos olisi ollut huomattavasti parempi! Koska ornamenttikuvion osat olivat eri leimasimissa, ornamenttikuvio oli miltei mahdotonta saada tismalleen oikeisiin kohtiin ja paikoitellen mustat surunaamat sijoittuivat liian kauaksi ja toisaalta liian lähelle valkoisia hymynaamoja. Lisäksi muutama musta surunaama epäonnistui, kun toinen silmäreikä peittyi mustaan maaliin.



Leimasimet toteuttaisin näin jälkeenpäin aivan eri tavalla.

Ei työ täysin epäonnistunut. Kuivuneena ja vähän kauempaa katsottuna se näytti oikein hyvältä, kun ei nähnyt pieniä virheitä. Katsoja varmasti ymmärtää visioni ja mitä työssäni haen takaa - toivon mukaan! Opettajan mukaan tällaiset painantatyöt ovat ns. "arpapeliä" - osa kuvioista onnistuu, osa ei. Syy voi johtua leimasimista, maalista tai painantatekniikasta.

Kiire voi myös vaikuttaa siihen, etten ollut täysin tyytyväinen työn lopputulokseen. Koulun kuvistunneissa on se huono puoli, että työtahti on aika kova ja tahdissa pitäisi pysyä mukana - mikäli et pysy, putoat auttamattomasti pois kyydistä. Joudut sitten viimeistelemään työt omalla vapaa-ajallasi. Kuviksen 2. kurssiinkin sisältyy n. 7 työtä, eli vähän päälle 2 oppituntia per työ. Tahti on siis erittäin kova. Luovuus vaatii aikaa ja ideoiden kypsyttelyä: kiire ajaa helposti nopeasti mieleen tuleviin ja helppoihinkin ratkaisuihin. Koulun kuvistunneilla pitäisi olla siis enemmän aikaa miettiä ja suunnitella, pyöritellä erilaisia ideoita mielessä. Välillä on ahdistavaa, kun inspiraatio ei yksinkertaisesti iske, aika tikittää, muiden kynä sauhuaa ja kun tietää, että seuraavalla tunnilla tämän on oltava valmis. Kiire vie kuvikselta sen mielekkyyden.

The start of my journey

Tässä sitä siis ollaan. Aivan ensimmäistä blogipäivitystä kirjoittamassa.

Olisi ehkä luontevinta aloittaa blogini lyhyellä esittäytymisellä:

• Kuka olen? - Olen Ulla. Tällä hetkellä käyn lukion 2. vuotta ja mikäli hyvin käy, tarkoituksenani olisi saada valkolakki jouluna 2012. Olen koko pienen ikäni asunut Rovaniemellä: ihan mukavankokoinen kaupunki, täältä löytyy kaikki tarvittava - ja etenkin hyvät liikunta- ja harrastusmahdollisuudet! Kaikinpuolin olen ihan tyytyväinen kotikaupunkiini, vaikka välillä raivostuttaakin Rovaniemen pienet piirit, erittäin huono julkinen liikenne sekä Rovaniemen liian pohjoinen sijainti Suomen kartalla... Ja onhan täällä aivan liian pitkä, pimeä ja kylmä talvi!

• Mitä lukion jälkeen? - Siinä vasta kysymys, johon itsekin kaipaisin kiperästi vastausta. Psykologia kiinnostaa tällä hetkellä kovasti, joten psykologian opiskelu Tampereella ei olisi ollenkaan huono idea. Lääkistäkin olen pohtinut, mutta onneksi tässä on vielä muutama vuosi aika miettiä, minne suuntaan lukion jälkeen. En halua ottaa siitä vielä tässä vaiheessa stressiä! Luotan siihen, että jokainen löytää varmasti sen oman alansa.

• Mitä harrastan / miten kulutan vapaa-aikaani? - Oma vapaa-aikani menee pitkälti kouluun ja läksyihin - valitettavasti. Koulutyön ohella käyn ahkerasti ryhmäliikunta- ja tanssitunneilla.Tanssiminen on vain niin lähellä sydäntä. Olen viime aikoina innostunut juoksemisesta aivan uudella tavalla! Kun haluan rentoutua, kuuntelen paljon musiikkia ja lueskelen  muotiblogeja. Muoti on vain niin suuri intohimon kohde! Kavereitakin yritän nähdä koulutyön ja harrastusten ohessa, mutta valitettavasti se jää aivan liian vähälle! Vuorokaudessa kun on vain valitettavat 24 tuntia, niin uni ja sosiaaliset suhteet kärsivät ensimmäisenä. Mutta asiaan on tehtävä muutos! Kunpa jostain löytäisin taikasauvan ja saisin taiottua vuorokauteen enemmän tunteja. En millään kerkeä enkä jaksa revetä joka paikkaan.

• Miksi perustin kyseisen blogin? - No niin. Viimeinkin pääsin kyseiseen kohtaan. Eli siis: kuviksen 2. kurssin (kuten myös 1. kurssin) sisältöön kuuluu oppimispäiväkirjan kirjoittaminen! Se korvaa koeviikolla suoritettavan kokeen. Mikä on siis oppimiskirjan tavoite? Oppimiskirjan kirjoittaminen tähtää henkilökohtaisen näkemyksen muodostamiseen opiskeltavista asioista. Tärkeintä on pohdiskeleva ja reflektiivinen ote ja omien mielipiteiden ja näkemysten perusteleminen. Oppimispäiväkirjassa tulisi vastata seuraaviin kysymyksiin:

1. Mitä opin? Poimi oleelliset asiat, kaikkea ei tarvitse kirjoittaa
2. Mikä jäi epäselväksi? Mitä et vielä oppinut teoria-osuudessa tai töiden tekovaiheessa?
3. Miten harjoitustyöt lähtivät liikkeelle? Mikä oli alkuperäinen ideasi ja toteutuiko se toivomallasi tavalla valmiissa teoksessa? Mitä ongelmia tekovaiheessa tuli vastaan, onnistuitko selvittämään ne? Oletko tyytyväinen valmiiseen työhön? Jäikö jokin vaivaamaan?
4. Mitä hyötyä opetettavasta asiasta oli sinulle, mitä tieto sinulle merkitsee?

Kuvat on itse otettu!

Itse innostuin kovasti oppimispäiväkirjan kirjoittamisesta - sekä etenkin ideasta, että se toteutettaisiin näin blogina. Rakastan kirjoittamista! Siinä ei tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Voit 100% olla oma aito itsesi. Olen aiemmin kirjoittanut Livejournaliin, mutta tämä on nyt aivan ensimmäinen kerta, kun kirjoitan Bloggeriin. Menee siis hetki, että opin käyttämään tätä, pahoittelen! En todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi.