Työ 5: Antimainos

Mainostajat pyrkivät kiinnittämään kohderyhmänsä huomion ja saamaan tämän vakuuttuneeksi tuotteen erinomaisuudesta. Myyntikeinoja on monia, ja mainostajat kyllä tietävät, mistä narusta kulloinkin pitää vetää. Mainoksissa voidaan vedota asiantuntijuuteen, kliinisiin tutkimuksiin tai muuhun auktoriteettiin: jos mainosteksti vakuuttaa, että yhdeksän kymmenestä naisesta huomasi juonteidensa tai selluliittinsa häviävän merkittävästi kahden viikon aikana, markkinoijat ja mainostajat ovat onnistuneet saamaan kuluttajan koukkuunsa. Niin helppoa meidän ihmisparkojen höynäyttäminen on! Mainoksissa voidaan vedota myös kuluttajien arvomaailmaan: luonnonmukaisesti ilman eläinkokeita tuotettu ja kestävän kehityksen valmistuksessaan huomioon ottava kosmetiikka kerää asiakaskuntaa edustamillaan arvoilla. Myös tuotteen uutuus voi viehättää jonkin aikaa. Mainoksilla voidaan vedota myös kuluttajien tunteisiin: Magnum-jäätelömainos luo vastustamattoman makuelämyksen ja kenties kuluttaja saisi myös palan Eva Longorian kauneudesta.

Informatiivinen mainos pyrkii vaikuttamaan kuluttajaan mahdollisimman nopeasti: hänen halutaan ostavan tuote mahdollisimman nopeasti. Mainoksen päämääränä on vaikuttaa yksittäisen ihmisen mielipiteeseen tuotteesta sekä mahdollisesti pönkittää tai muuttaa hänen entisiä ajatuksiaan tuotteesta.


Mielikuvamainoksessa tuotteelle pyritään luomaan tietty imago eli ominaiskuva. Informatiivisen mainoksen sijaan mielikuvamainoksen halutaan vaikuttavan kuluttajan ostokäyttäytymiseen pidempään. Kohderyhmä on tärkeässä roolissa.

Mainoksilla pyritään yleensä vaikuttamaan kuluttajan järkeen tai tunteisiin. Automainos esittelee vähän polttoainetta syövän mallin ja yrittää vedota kuluttajan järkeen: auto on lähes välttämätön hankinta joka kotitaloudessa - vieläpä, jos asuu taajaman ulkopuolella tai kaupunkien syrjällä - joten pitkällä tähtäimellä kannattaa panostaa hyvään ja kestävään autoon.

Viimeisenä tehtävänä oli suunnitella antimainos. Tehtävän helpottamiseksi opettaja oli valinnut kullekin jo valmiiksi mainoksen. Toteutus oli vapaa eli antimainoksen sai tehdä kuvanmuokkausohjelmalla, piirtämällä, maalaamalla, jne.

Opettaja oli valinnut minulle Fitness-täysjyväpatukkamainoksen, jossa laulaja Anna Abreu keimailee kukikkaassa mekossaan. Idea antimainokselle syntyi vaivattomasti. Itse kyseenalaistan Fitness-patukoiden toimivuuden: toki kyseinen patukkamerkki on parempi ja terveellisempi vaihtoehto Marsin tai Tuplan rinnalla, mutta patukka hoikkien linjojen salaisuutena - kuten patukkakääreen solakka nainen antaa ymmärtää - haiskahtaa pahemman kerran. Samalla tavalla se sisältää sokeria, rasvaa ja hiilihydraatteja kuin mikä tahansa muukin herkku. Toki kovaan makeantuskaan parempi vaihtoehto kuin karkkihyllyn valikoimaan turvautuminen. Mutta eikö Fitness-patukka- tai muromainokset oli siitä huolimatta melko harhaanjohtavia? Esmerkiksi mummoni söi jokin aika sitten Fitness-muroja ja ihmetteli, miksi vaaka näyttää silti samaa lukemaa. Sen olen oppinut, että murot ovat melko sokerisia ja turhia hiilihydraattien lähteitä, joten miten Fitness-murot muka eroavat tavallisista muroista?

 

 Idea antimainokselle syntyi siis helposti. Päätin toteuttaa sen vaihteen vuoksi käsin, sillä kaikki aiemmat työt oli toteutettu koneella eri ohjelmilla. Ajattelin toteuttaa antimainoksen muuten lyijykynillä mutta tuotteeni Fatness-patukat ja tuhdimman Anna Abreun mekon puuväreillä luomaan kontrastia. Alkuperäinen mainos sisälsi seuraavan tekstin: 

"Herkullisten Nestle FITNESS -täysjyväpatukoiden avulla jaksat paremmin." Muokkasin tekstin seuraavanlaiseksi: "Herkullisten Nestle FATNESS -täysjyväpatukoiden avulla jaksat tuhdimmin." Halusin sijoittaa antimainokseni samaan ympäristöön, ja Fitness-täysjyväpatukoiden keulahahmo Anna Abreu sai hieman lisää lihaa luidensa päälle.

Itse olen tyytyväinen toteutukseeni. Työ ei tosin pääse täysiin oikeuksiinsa tällaisena valokuvaversiona (väreistä puuttuu kontrasti ja versio ei ole aivan yhtä tarkka kuin alkuperäinen) mutta tärkeintä on, että antimainokseni perusidea välittyy. Oli todella ihanaa tarttua lyijykynään ja puuväreihin pitkän pitkästä aikaa! Oikein sopiva päätös kyseiselle kurssille.

Työ 4: Photostory

Valokuvan kiinnostavuuteen voidaan vaikuttaa kuvanrajauksella eli päätöksellä siitä, mitä kuvaan tulee mukaan ja mitä vastaavasti jää pois. Valokuvaamisessa kannattaisi pyrkiä siihen, että kuvattava kohde kuvataan läheltä ja mahdollisesti myös niin, että valokuva ei sisällä liikaa ylimääräisiä elementtejä: yleensä vähemmän on enemmän. Kuvanrajauksessa on otettava huomioon myös se, että kuvattavan kohteen ympärille - erityisesti yläpuolelle - jää tyhjää tilaa kohteen ajatuksille. Lisäksi on jätettävä riittävästi tilaa kuvattavan kohteen katseelle. 

Kuvan "kehystäminen" puun oksilla

Erilaisilla kuvakulmilla tuodaan vaihtelevuutta tavalliseenkin kuvaan: 

- Lintuperspektiivi (yläkulma)

- Sammakkoperspektiivi (alakulma)

- Tasokuva 

- Ilmakuva



Lintuperspektiivi



Sammakkoperspektiivi



Samaa kohdetta on mahdollista kuvata myös eri etäisyyksiltä: 

- Yleiskuva

- Kokokuva

- Puolikuva

- Lähikuva

- Erikoislähikuva

Erikoislähikuva

Valaistuksella voidaan luoda kuvaan erilaista tunnelmaa:
- Kova valo (dramaattinen)
- Pehmeä valo

Valokuvan sisällöllä on keskeinen merkitys kiinnostavuuden luomisessa: epätavalliset kuvaamisen kohteet kiehtovat ja herättävät katsojassa tuntemuksia - miellyttäviä tai vastenmielisiä - ja ajatuksia. Joskus yksityiskohta voi olla kiinnostavampi kuin koko näkymä. 

 Neljäntenä tehtävänä oli hyödyntää edellä opittua teoriaa. Tarkoituksena oli siis tehdä photostory joko aiheesta kevät, rakas Rovaniemi tai minun elämä. Photostory -ohjelmaa käyttäen oli suunniteltava valokuvatarina, johon yhdistetään itse ottamia kuvia, tekstejä ja ääntä.

Photostorya lähdettiin siis toteuttamaan yksin. Otin kameran käteen ja lähdin inspiroitumaan ulos luontoon - tai pikemminkin vakuuttumaan kevään rumuudesta. Tuohon aikaan kevät oli vielä kaikkea muuta kuin kaunis: lumen alta paljastui likainen ja karu luonto. Kevät-aihetta oli yllättävän vaikea lähestyä, koska kuvaamisenkohteet olivat vielä melko rajalliset mutta onneksi siskoni ja minä olimme kuvanneet luonnon heräämistä pitkin kevättä, joten sain osan materiaalista jo omasta kamerasta. Viime viikkojen aikana, jolloin elohopea hipoi +20 astetta ja ulkona alkoi näyttää, tuntua ja haista keväältä ja kesältä, täydensin kuvamateriaaliani! Niiden rumien, värittömien - suorastaan masentavien - kuvien tilalta sain juuri sellaisia kuvia, jotka edustavat asiaa, jota rakastan erityisen paljon keväässä ja kesässä: värit. Pimeän ja ankean talven jälkeen halusin photostoryssani tuoda esille, miten upeita vuodenaikoja Suomen kevät ja kesä ovat värimaailmansa puolesta! Ei mikään ihme, että kevään/kesän ensisäteillä ja vihertyvällä nurmella on hämmästyttävä vaikutus ihmisten mielenterveyteen.

Valmis photostoryni näyttää siis tältä! Photostory ei pääse nyt täysiin oikeuksiinsa, koska Blogger ei suostunut lataamaan terävämpää versiota videosta.

Työ 3: Kampanjajuliste

Edellisen pitkäjännitteisen ja kunnianhimoisen projektin jälkeen seurasi hieman pienempi tehtävä: 1. tehtävän hengessä siirryimme jälleen kuvanmuokkausohjelmien käyttöön mutta tällä kertaa tehtävänä oli suunnitella kampanjajuliste aiheesta "välittäminen". Lukiossamme vietettiin taannoin välittämisen viikkoa mutta itse olin juuri sillä hetkellä lukulomalla, viettämässä tuskaisia hetkiä pitkän matematiikan parissa, joten itseltäni kyseinen viikko jäi kokonaan näkemättä ja kokematta. Suunnittelemamme kampanjajulisteet pääsevät esille lukiomme käytävälle ensi syksyn ajaksi.

Ryhdyin innolla suunnittelemaan kampanjajulistetta, sillä aihe on hyvin tärkeä. Välittäminen on nyky-yhteiskunnan tärkeä voimavara. Tuntuu kuitenkin, että nykyelämän epäinhimillisessä pyörityksessä välittäminen itsestään ja muista unohtuu ns. "tärkeimpien" asioiden viedessä kohtuuttoman suuren osan ihmisten ajasta. Kampanjajuliste olisi myös keino herätellä ihmisiä miettimään, mikä tässä elämässä on todella merkityksellistä.

Kampanjajulisteeseen sai hakea kuvamateriaalia myös netistä. Halusin tuoda julisteeseen jossain muodossa kuvan lapsista, kunnes aikani googletettua huomasin alemman kuvan: se oli paitsi hellyyttävä lasten pullerokätösineen, siihen kiteytyi myös kaikki se sanoma, jonka halusin tuoda esille kampanjajulisteessani. Yhteistyö, välittäminen - vain yhteen hiileen puhaltaminen ja toisten huomioon ottaminen takaavat parhaimman lopputuloksen, joka hyödyttää kaikkia, koko yhteisöä. 

Yksistään alempi kuva olisi ollut melko orvonnäköinen, joten samalla teemalla jatkaen valitsin ylemmän kuvan. Liitin ne samalle alustalle, muokkasin värejä, kontrastia jne., lisäsin muutamia erikoistehosteita - tarkoituksena oli kuitenkin pitää juliste melko simppelinä ja kohdistaa päähuomio julisteen sanomaan. Idean julisteen napakkaan tekstiin sain länkkärileffoista: välittäminen on todellakin tämänpäivän Wanted.

Omasta mielestäni onnistuin toteuttamaan tehtävänannon hyvin. Sanoma välittyy katsojalle ja toivon mukaan saa hänet myös huomioimaan muut arkielämässään enemmän. Tai herättää edes jotain ajatuksia.

Työ 2: Animaatio

Animaatiolla tarkoitetaan liikkuvan kuvan illuusiota: siinä liikkumaton kuva kuvataan eri asennoissa kuva kuvalta vähä vähältä. Kuvan kohdetta on kuvattu suuri määrä eri asennoissa, ja kun kuvat esitetään nopealla tempolla, syntyy vaikutelma, että kohde liikkuu. 

Animaatiotekniikoita ovat 

1) piirrosanimaatio (perinteinen animaatio)

2) stopmotion-animaatio:

•  pala-animaatio
• vaha-animaatio
• esineanimaatio, nukkeanimaatio
• tietokoneanimaatio 



Kössi Kenguru



Idean, elokuvan kantavan voiman, on oltava yksinkertainen ja selkeä eikä animaation kannata sisältää liikaa tapahtumia: idean tulee välittyä helposti myös katsojalle - ei ainoastaan animaation tekijälle. 

Teoriaosuudesta laskeuduttiin pehmeästi tehtävänantoon: muutaman animaation nähtyämme oli nyt meidän vuoro päästä kirjoittamaan käsikirjoitusta omalle animaatiolle. Animaatiota ryhdyttiin työstämään 2-3hlön ryhmissä, ja projekti sisälsi lukuisia eri vaiheita: ensin oli tehtävä käsikirjoitus, sen jälkeen oli suunniteltava ja toteutettava animaation päähenkilöt ja tapahtumapaikka, sitä seurasi animaation kuvaaminen kuva kuvalta ja vielä lopuksi animaatio oli editoitava animaatio-ohjelmalla! 

Riikka ehdotti, että ottaisimme animaation tapahtumapaikaksi Rovaniemen. Lähdimme yhteistuumin työstämään animaation juonta ja varsin kivuttomasti päädyimme yhteisymmärrykseen siitä, mistä animaatiomme kertoo: joukko julkkiksia on tullut Rovaniemelle tapaamaan joulupukkia mutta porot ovatkin ruuhkauttaneet Jätkänkynttilänsillan. Ryhmä päättää ylittää Kemijoen säästääkseen aikaa mutta suunnitelma koituukin heidän turmiokseen: joukko tipahtaa jäihin ja Lapin oma poika, Antti Tuisku varoittaa animaation lopuksi heikoista jäistä. Animaatiomme onkin eräänlainen modernisoitu versio Pikku Kakkosen tunnetusta "Varokaa heikkoja jäitä!" -videoklipista. 

Henkilöhahmot haimme netistä mutta animaation miljöön, Jätkänkynttilänsillan ja Kemijoen, maalasimme itse - ja totta puhuakseni, onnistuimme luomaan upeat puitteet animaatiota varten. Kuvanmuokkausohjelmien käytön jälkeen maalaminen tuntui juuri oikealta vastapainolta - ah, niin terapeuttista!

Projektin hauskin mutta samalla haastavin vaihe oli kuvaaminen. Selkeän käsikirjoituksen ja työnjaon ansiosta kuvaaminen kävi kuitenkin melko mutkattomasti ja toimme animaatioon vaihtelevuutta eri kuvakokoilla: osa tapahtumista sijoittui yleiskuvaan, osa lähikuvaan ja loput vaihtelivat näiden kuvakokojen välillä. Onnistuimme luomaan ehyen kokonaisuuden, jossa oli selkeä alku- ja lopputilanne sekä ns. kliimaksi, jossa jää sortui julkkisten alta ja joukko tipahti jäihin. Idean ymmärtämistä helpotti myös se, että sijoitimme animaation jokaiselle tuttuun kontekstiin.

Viimeinen vaihe projektissa oli animaation editointi. Animaatiomme ei onneksi juuri editointia tarvinnut: alkutekstien ja vuoropuhelujen kestoa piti pidentää ja taustalle liitettiin Pikku Kakkosen "Varokaa heikkoja jäitä!" -videoklipistä tuttu musiikki. Itse olen tietokoneiden kanssa melkoinen rähmäkäpälä, joten onneksi saimme asiantuntijan apua animaation loppusilauksessa.

Olen oikein tyytyväinen ryhmämme tekemään yhteistyöhön: jokainen antoi oman panoksensa animaatioon, ja kun lopputulosta katsoo, jokaisen osallistumisen todella näkee! Animaation juoni hioitui nykyiselleen toimivan yhteistyön tuloksena. Itse pidän animaation yllättävästä käännekohdasta eli hetkestä, jolloin jää alkaa sortua julkkisten alla. Lopun "Varokaa heikkoja jäitä!" -kehotus on täysin odottamaton, ja tuon möreän äänen yhdistäminen Antti Tuiskun tuimaan ulkomuotoon on hulvaton! Näin jälkeenpäin animaatiota katsoessa alkutekstien - ja etenkin vuoropuhelujen kestoa - olisi voinut pidentää vieläkin, jotta katsoja ehtii varmasti lukea ne ja pääsee näin jyvälle animaation ideasta.

Työ 1: Nuortenlehden kansikuva

KU3-kurssi starttasi käyntiin teoriaosuudella: kävimme läpi, mitä typografia ja graafinen suunnittelu tarkoittavat.

Graafinen suunnittelu eli visuaalinen suunnittelu on ulkosuunnittelua. Kyse on sovelletusta taidemuodosta, joka auttaa katsojaa tulkitsemaan viestiä. Graafista suunnittelua esiintyy mm. painotuotteissa, sähköisissä julkaisuissa, elokuvissa, animaatioissa, mainonnassa, yrityskuvissa, pakkauksissa, kylteissä, merkeissä ja opasteissa. Keskeistä graafisessa suunnittelussa ovat värit, symbolit, sommittelu, tekstit, kuvat ja typografia.

Typografia on yksi graafisen suunnittelun elementti. Se tarkoitti alunperin vain kirjainmerkkien suunnittelua, mutta nykyisin se on ulottunut käsittämään mitä tahansa tekstiin, tekstityyppiin, kirjainten asetteluun, väritykseen ja muuhun liittyvää suunnittelua ja korjausta. Typografisen suunnittelun avaimia on selkeys, ymmärrettävyys, helppolukuisuus, julkaisun ilmeen yhtenäisyys ja kontrastit.

Teoriaosuus oli mukava pohjustus ensimmäiseen varsinaiseen tehtävään. Tehtävänä oli siis suunnittella tehokas, kiinnostava ja esteettinen kansikuva nuorten aikakauslehdelle. Kannen sisältöön oli muuten omat vapaat kädet, mutta sen kuvitukseen oli sisällytettävä oma kuva. Tehtävän tarkoituksena oli tutustua kuvanmuokkaukseen - ja itse asiassa tämän tehtävän myötä sain ensikosketuksen kunnon kuvanmuokkausohjelmaan. Ainoastaan Paintista oli aikaisempia kokemuksia.

Tykkään tehtävänannoista, joita täytyy hetken kuulostella ja pyöritellä ennen kuin saa inspiraation päästä kiinni. Tämän tehtävänannon kanssa sai työstää ennätyksellisen kauan mutta lopulta jonkinmoinen idea alkoi syntyä...

Lehtihyllyn ohi kävellessäni minua suoraan sanoen tympii nähdä lähes jokaisessa kannessa viimeisen päälle ehostettu kaunotar, jonka hiukset ovat täydellisillä laineilla, iho on täydellisen kuulas, kroppa on täydellisen timmi ja huulissa oleva puna henkii tulevasta kesästä - varsinkin sinä päivinä, jolloin itse olisi ovesta ulos astuttuaan voinut vetää paperipussin päähän. Epäilen vahvasti, että olisin ainut, jossa lehtihyllyn tarjonta aiheuttaa lähinnä tuskanhuokaisuja.

Olen niin täynnä nykymaailman pinnallisuutta, että päätin "purkaa kiukkuni" suunnittelemaani lehdenkanteen. Ihan ensimmäiseksi aloin miettiä, minkälaisen lehden haluaisin suunnitella - sisällöllisesti. Pinnallisuutta tulee nykyisin lähes joka tuutista ulos, joten ulkoisen kauneuden sijaan otin lehden kantavaksi teemaksi sisäisen kauneuden. Koska kohderyhmä on vieläpä omaa identiteettiään etsivä nuoriso, joka on erityisen herkkä imemään median välittämiä kauneusihanteita osaksi minuuttaan ja identiteettiään, halusin tarjota jotain uutta perinteisten tyttöjen- ja naistenlehdien rinnalle.

Kansikuvituksessa jatkuu sama teema: sisäinen kauneus. Koska kanteen oli sisällytettävä oma kuva, rakensin lehdenkannen oman kasvottoman kuvan ympärille - kuva on siis otettu leuasta alaspäin tarkoituksenmukaisesti. Lehden nimi "Untitled" eli nimetön tukee lehden teemaa: sisäisen kauneuden lisäksi kansikuva nimineen viittaa nuoruuden murrosvaiheeseen, jolloin nuori voi tuntea olevansa ns. nimetön teos eli on hukassa oman identiteettinsä kanssa. Lehti pyrkii ruokkimaan nuoren itsetuntoa ja auttamaan oman identiteetin etsinnässä - sen sijaan, että se tarjoaisi photoshopattuja donnia ja kohtuuttomia naisihanteita. Nuori lukija kykenee helpommin samaistumaan lehteen.

Kontrastia pyrin luomaan sillä, että lehtikansi on muuten mustavalkoinen mutta tekstit ovat pinkkiä. Omasta mielestäni onnistuin luomaan lehdenkannesta kiinnostavan kokonaisuuden, joka välittää viestin hyvin perille: protesti nykymaailman pinnallisuutta vastaan ja samaistumisenkohde identiteettikriisiä poteville nuorille naisille! Lehdenkansi ylitti jopa omat odotukseni, sillä ajatus kuvanmuokkausohjelman käytöstä oli aluksi hieman kauhistuttava. Erehdyksen ja yrityksen kautta onnistuin kuitenkin saavuttamaan kyseisen lopputuloksen. Tämän työn parissa opin paljon uutta!

Kuva-analyysi

Suomesta löytyy paljon osaamista taiteen ja arkkitehtuurin - sekä monien muiden alojen - saralta, joten halusin välttämättä esitellä suomalaisen taidemaalarin teoksen. Selatessani Googlesta suomalaisten taidemaalarien mestariteoksia, löysin viimein maalauksen, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen.

"Poika ja Varis" on Akseli Gallen-Kallelan maalaus v. 1884. Teos on 80x72cm kokoinen öljyvärimaalaus kankaalle ja yksi suomalaisen taiteen kultakauden mestariteoksia - eikä mikään ihme. Poika ja Varis on merkittävimpiä Gallen-Kallelan nuoruudentöistä. Realismi on hänen teoksissaan vahvasti esillä ja hän pyrkii kuvaamaan yhteiskunnan vähäosaista väestöä, torppareita. Teos syntyi Tyrväällä, Sipin talon pihapiirissä, ja on pidetty todennäköisenä, että taulun esittämä poika on Sipin talon isännän ja kirkkoväärtin poika Väinö Sipi. Akseli Gallen-Kallelalla oli tapana viettää lapsuuden kesiään Tyrväällä.

Teoksen omistaa Suomen valtio, ja se kuuluu Ateneumin taidemuseon Antellin kokoelmiin.

Itseäni miellyttää kuvan lämmin värimaailma - se on ihanan vähäeleistä ja antaa katsojalle rauhan ja levon tunteen. Maalauksessa on pyritty vangitsemaan kyseinen tilanne, kyseinen hetki kiinnittämällä katsojan huomion näihin kahteen hahmoon ja heidän väliseensä kanssakäymiseen. Tilannetta ei ole haluttu rikkoa sijoittamalla ympäristöön muita elementtejä, kuten esim. horisontaalinen sommittelu, jossa etäisyys ja avaruus korostuvat. Näin katsojan silmä ei harhaudu hetkeksikään maalauksen pääkohdasta. Poika on sijoitettu maalauksen vasempaan alareunaan: katsoja kohdistaa katseensa ensin häneen ja sitä kautta oikealla yläviistossa olevaan varikseen ja sitä kautta vielä vasemmalla yläviistossa olevaan mustaan viivaan. Sommittelutyylistä en mene varmaan takuuseen, mutta olettaisin sen olevan kultainen leikkaus -sommittelu: maalauksen elementit on sijoitettu omiin tasoihinsa (poika, varis ja yläkulman musta viiva) ja kulmiinsa. Maalauksessa on melko vapaa rytmi: peltotilkku on vaihtelevan väristä ja kuvan elementit on sijoitettu vapaasti.

Maalaus vaivuttaa eräänlaiseen levon tunteeseen. Gallen-Kallelan maalausta voisi luonnehtia sanalla aitous: se onnistuu välittämään aidon tunteen katsojalle asti - kenties juuri sen vähäeleisyyden vuoksi. Maalaus on samalla sekä ihanan hellyyttävä että surullinen. Poika on tullut ihastelemaan ja ihmettelemään ruoka-apajallaan vierailevaa varista - ei kuitenkaan aivan läheltä, vaan sopivan matkan päästä. Hän on niin lumoissaan seuraillessaan tuon otuksen liikkeitä. Maalaus saa minut hieman surulliseksi, sillä se kuvastaa hyvin aikakaudensa vähäosaista väestöä: köyhyys on ollut läsnä arkipäivän elämässä ja katovuodet ja sairaudet ovat koetelleet aikakauden ihmisiä. Ihmiset ovat olleet riippuvaisia oman maansa tuotannosta. Vaikka kuvan poika todennäköisimmin elääkin köyhyydessä, vaatetuksestaan päätellen, hän näyttää kuitenkin toiveikkaalta ja on selvästi kiinnostunut elämän monimuotoisuudesta.

Poika ja Varis on jälleen yksi osoitus siitä, että Suomessa osataan luoda hyvää taidetta. Tästä tuli välittömästi yksi lempparimaalauksistani. Maalauksen aiheen ei tarvitse olla mahtipontinen tai mikään sen erityisempi: juuri ne kaikista arkisimmat asiat ovat parhaimpia. Suomalaiset voivat hyvällä syyllä olla ylpeitä! Miksei nykypäivänä tehdä enää tällaisia maalauksia?

Viikko 12: Ma 21.3, ke 23.3 ja pe 25.3 + viikko 13: ma 28.3 ja ke 30.3

Uusi viikko pyörähti liikkeelle lyijykynäpiirustuksen parissa. Perjantain tunnilla olin saanut luonnosteltua työni jo sellaiseen pisteeseen, että aloin työstämään ensimmäistä kuvaa - rantakivet - tekniikkanani lyijykynät ja grafiittikynät. Halusin työhöni kolme hyvin erilaista kuvaa, jotka kuitenkin sopivat hyvin yhteen toistensa kanssa. Pyrin myös kuvaamaan kaikki kolme kuvaa eri etäisyyksiltä. Rantakivet on kuvattu aivan läheltä ja olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen: onnistuin saamaan kiviin sitä tiettyä materiaalintuntua ja kuvassa tulee hyvin esille sekä aivan vaaleita että aivan mustia kohtia. Se on ihanan yksinkertainen ja kaikki katse kohdistuu rantakiviin, aivan kuten tarkoituksenani onkin ollut.

Keskiviikon tunnilla aloin työstämään keskimmäistä kuvaa, rantamaisemaa, ja halusin välttämättä työstää sen akvarellikynillä. Tarkoilla yksityiskohdilla ei ollut tässä kuvassa niinkään väliä, vaan tarkoituksenani oli saada hieman utuinen lopputulos. Itseäni arvelutti aluksi, miten onnistun saamaan veden näyttämään vedeltä ja kuinka onnistun piirtämään/maalaamaan vedenpintaan osuvat heijastukset. Lopputuloksesta tuli paljon parempi kuin osasin odottaa ja heijastukset sulautuvat hyvin veteen. Sopivan utuinen.

Perjantaina kerkesin siirtyä  kolmanteen kuvaan. Päätin kokeilla mustetta ja hiusterää opettajan ehdotuksesta ja aluksi kauhistelin, mitä tuleman pitää. Jälki ei siinä vaiheessa miellyttänyt minua yhtään. Valeerauksella sain kuitenkin kuvaani sitä usvaa ja utua, jota olin siihen kaivannut.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Onnistuin käyttämään työssäni kolmea hyvin erilaista tekniikkaa, mutta silti luomaan hyvin yhtenäisen kokonaisuuden. Eniten tykkään rantamaisemasta. Akvarellikynät on kenties lempparitekniikka ja keskimmäistä kuvaa oli tosi hauskaa työstää! Värit sulautuvat hyvin toisiinsa ja kuva näyttää melko elävältä.