Työ 4: Photostory

Valokuvan kiinnostavuuteen voidaan vaikuttaa kuvanrajauksella eli päätöksellä siitä, mitä kuvaan tulee mukaan ja mitä vastaavasti jää pois. Valokuvaamisessa kannattaisi pyrkiä siihen, että kuvattava kohde kuvataan läheltä ja mahdollisesti myös niin, että valokuva ei sisällä liikaa ylimääräisiä elementtejä: yleensä vähemmän on enemmän. Kuvanrajauksessa on otettava huomioon myös se, että kuvattavan kohteen ympärille - erityisesti yläpuolelle - jää tyhjää tilaa kohteen ajatuksille. Lisäksi on jätettävä riittävästi tilaa kuvattavan kohteen katseelle. 

Kuvan "kehystäminen" puun oksilla

Erilaisilla kuvakulmilla tuodaan vaihtelevuutta tavalliseenkin kuvaan: 

- Lintuperspektiivi (yläkulma)

- Sammakkoperspektiivi (alakulma)

- Tasokuva 

- Ilmakuva



Lintuperspektiivi



Sammakkoperspektiivi



Samaa kohdetta on mahdollista kuvata myös eri etäisyyksiltä: 

- Yleiskuva

- Kokokuva

- Puolikuva

- Lähikuva

- Erikoislähikuva

Erikoislähikuva

Valaistuksella voidaan luoda kuvaan erilaista tunnelmaa:
- Kova valo (dramaattinen)
- Pehmeä valo

Valokuvan sisällöllä on keskeinen merkitys kiinnostavuuden luomisessa: epätavalliset kuvaamisen kohteet kiehtovat ja herättävät katsojassa tuntemuksia - miellyttäviä tai vastenmielisiä - ja ajatuksia. Joskus yksityiskohta voi olla kiinnostavampi kuin koko näkymä. 

 Neljäntenä tehtävänä oli hyödyntää edellä opittua teoriaa. Tarkoituksena oli siis tehdä photostory joko aiheesta kevät, rakas Rovaniemi tai minun elämä. Photostory -ohjelmaa käyttäen oli suunniteltava valokuvatarina, johon yhdistetään itse ottamia kuvia, tekstejä ja ääntä.

Photostorya lähdettiin siis toteuttamaan yksin. Otin kameran käteen ja lähdin inspiroitumaan ulos luontoon - tai pikemminkin vakuuttumaan kevään rumuudesta. Tuohon aikaan kevät oli vielä kaikkea muuta kuin kaunis: lumen alta paljastui likainen ja karu luonto. Kevät-aihetta oli yllättävän vaikea lähestyä, koska kuvaamisenkohteet olivat vielä melko rajalliset mutta onneksi siskoni ja minä olimme kuvanneet luonnon heräämistä pitkin kevättä, joten sain osan materiaalista jo omasta kamerasta. Viime viikkojen aikana, jolloin elohopea hipoi +20 astetta ja ulkona alkoi näyttää, tuntua ja haista keväältä ja kesältä, täydensin kuvamateriaaliani! Niiden rumien, värittömien - suorastaan masentavien - kuvien tilalta sain juuri sellaisia kuvia, jotka edustavat asiaa, jota rakastan erityisen paljon keväässä ja kesässä: värit. Pimeän ja ankean talven jälkeen halusin photostoryssani tuoda esille, miten upeita vuodenaikoja Suomen kevät ja kesä ovat värimaailmansa puolesta! Ei mikään ihme, että kevään/kesän ensisäteillä ja vihertyvällä nurmella on hämmästyttävä vaikutus ihmisten mielenterveyteen.

Valmis photostoryni näyttää siis tältä! Photostory ei pääse nyt täysiin oikeuksiinsa, koska Blogger ei suostunut lataamaan terävämpää versiota videosta.

Työ 3: Kampanjajuliste

Edellisen pitkäjännitteisen ja kunnianhimoisen projektin jälkeen seurasi hieman pienempi tehtävä: 1. tehtävän hengessä siirryimme jälleen kuvanmuokkausohjelmien käyttöön mutta tällä kertaa tehtävänä oli suunnitella kampanjajuliste aiheesta "välittäminen". Lukiossamme vietettiin taannoin välittämisen viikkoa mutta itse olin juuri sillä hetkellä lukulomalla, viettämässä tuskaisia hetkiä pitkän matematiikan parissa, joten itseltäni kyseinen viikko jäi kokonaan näkemättä ja kokematta. Suunnittelemamme kampanjajulisteet pääsevät esille lukiomme käytävälle ensi syksyn ajaksi.

Ryhdyin innolla suunnittelemaan kampanjajulistetta, sillä aihe on hyvin tärkeä. Välittäminen on nyky-yhteiskunnan tärkeä voimavara. Tuntuu kuitenkin, että nykyelämän epäinhimillisessä pyörityksessä välittäminen itsestään ja muista unohtuu ns. "tärkeimpien" asioiden viedessä kohtuuttoman suuren osan ihmisten ajasta. Kampanjajuliste olisi myös keino herätellä ihmisiä miettimään, mikä tässä elämässä on todella merkityksellistä.

Kampanjajulisteeseen sai hakea kuvamateriaalia myös netistä. Halusin tuoda julisteeseen jossain muodossa kuvan lapsista, kunnes aikani googletettua huomasin alemman kuvan: se oli paitsi hellyyttävä lasten pullerokätösineen, siihen kiteytyi myös kaikki se sanoma, jonka halusin tuoda esille kampanjajulisteessani. Yhteistyö, välittäminen - vain yhteen hiileen puhaltaminen ja toisten huomioon ottaminen takaavat parhaimman lopputuloksen, joka hyödyttää kaikkia, koko yhteisöä. 

Yksistään alempi kuva olisi ollut melko orvonnäköinen, joten samalla teemalla jatkaen valitsin ylemmän kuvan. Liitin ne samalle alustalle, muokkasin värejä, kontrastia jne., lisäsin muutamia erikoistehosteita - tarkoituksena oli kuitenkin pitää juliste melko simppelinä ja kohdistaa päähuomio julisteen sanomaan. Idean julisteen napakkaan tekstiin sain länkkärileffoista: välittäminen on todellakin tämänpäivän Wanted.

Omasta mielestäni onnistuin toteuttamaan tehtävänannon hyvin. Sanoma välittyy katsojalle ja toivon mukaan saa hänet myös huomioimaan muut arkielämässään enemmän. Tai herättää edes jotain ajatuksia.

Työ 2: Animaatio

Animaatiolla tarkoitetaan liikkuvan kuvan illuusiota: siinä liikkumaton kuva kuvataan eri asennoissa kuva kuvalta vähä vähältä. Kuvan kohdetta on kuvattu suuri määrä eri asennoissa, ja kun kuvat esitetään nopealla tempolla, syntyy vaikutelma, että kohde liikkuu. 

Animaatiotekniikoita ovat 

1) piirrosanimaatio (perinteinen animaatio)

2) stopmotion-animaatio:

•  pala-animaatio
• vaha-animaatio
• esineanimaatio, nukkeanimaatio
• tietokoneanimaatio 



Kössi Kenguru



Idean, elokuvan kantavan voiman, on oltava yksinkertainen ja selkeä eikä animaation kannata sisältää liikaa tapahtumia: idean tulee välittyä helposti myös katsojalle - ei ainoastaan animaation tekijälle. 

Teoriaosuudesta laskeuduttiin pehmeästi tehtävänantoon: muutaman animaation nähtyämme oli nyt meidän vuoro päästä kirjoittamaan käsikirjoitusta omalle animaatiolle. Animaatiota ryhdyttiin työstämään 2-3hlön ryhmissä, ja projekti sisälsi lukuisia eri vaiheita: ensin oli tehtävä käsikirjoitus, sen jälkeen oli suunniteltava ja toteutettava animaation päähenkilöt ja tapahtumapaikka, sitä seurasi animaation kuvaaminen kuva kuvalta ja vielä lopuksi animaatio oli editoitava animaatio-ohjelmalla! 

Riikka ehdotti, että ottaisimme animaation tapahtumapaikaksi Rovaniemen. Lähdimme yhteistuumin työstämään animaation juonta ja varsin kivuttomasti päädyimme yhteisymmärrykseen siitä, mistä animaatiomme kertoo: joukko julkkiksia on tullut Rovaniemelle tapaamaan joulupukkia mutta porot ovatkin ruuhkauttaneet Jätkänkynttilänsillan. Ryhmä päättää ylittää Kemijoen säästääkseen aikaa mutta suunnitelma koituukin heidän turmiokseen: joukko tipahtaa jäihin ja Lapin oma poika, Antti Tuisku varoittaa animaation lopuksi heikoista jäistä. Animaatiomme onkin eräänlainen modernisoitu versio Pikku Kakkosen tunnetusta "Varokaa heikkoja jäitä!" -videoklipista. 

Henkilöhahmot haimme netistä mutta animaation miljöön, Jätkänkynttilänsillan ja Kemijoen, maalasimme itse - ja totta puhuakseni, onnistuimme luomaan upeat puitteet animaatiota varten. Kuvanmuokkausohjelmien käytön jälkeen maalaminen tuntui juuri oikealta vastapainolta - ah, niin terapeuttista!

Projektin hauskin mutta samalla haastavin vaihe oli kuvaaminen. Selkeän käsikirjoituksen ja työnjaon ansiosta kuvaaminen kävi kuitenkin melko mutkattomasti ja toimme animaatioon vaihtelevuutta eri kuvakokoilla: osa tapahtumista sijoittui yleiskuvaan, osa lähikuvaan ja loput vaihtelivat näiden kuvakokojen välillä. Onnistuimme luomaan ehyen kokonaisuuden, jossa oli selkeä alku- ja lopputilanne sekä ns. kliimaksi, jossa jää sortui julkkisten alta ja joukko tipahti jäihin. Idean ymmärtämistä helpotti myös se, että sijoitimme animaation jokaiselle tuttuun kontekstiin.

Viimeinen vaihe projektissa oli animaation editointi. Animaatiomme ei onneksi juuri editointia tarvinnut: alkutekstien ja vuoropuhelujen kestoa piti pidentää ja taustalle liitettiin Pikku Kakkosen "Varokaa heikkoja jäitä!" -videoklipistä tuttu musiikki. Itse olen tietokoneiden kanssa melkoinen rähmäkäpälä, joten onneksi saimme asiantuntijan apua animaation loppusilauksessa.

Olen oikein tyytyväinen ryhmämme tekemään yhteistyöhön: jokainen antoi oman panoksensa animaatioon, ja kun lopputulosta katsoo, jokaisen osallistumisen todella näkee! Animaation juoni hioitui nykyiselleen toimivan yhteistyön tuloksena. Itse pidän animaation yllättävästä käännekohdasta eli hetkestä, jolloin jää alkaa sortua julkkisten alla. Lopun "Varokaa heikkoja jäitä!" -kehotus on täysin odottamaton, ja tuon möreän äänen yhdistäminen Antti Tuiskun tuimaan ulkomuotoon on hulvaton! Näin jälkeenpäin animaatiota katsoessa alkutekstien - ja etenkin vuoropuhelujen kestoa - olisi voinut pidentää vieläkin, jotta katsoja ehtii varmasti lukea ne ja pääsee näin jyvälle animaation ideasta.

Työ 1: Nuortenlehden kansikuva

KU3-kurssi starttasi käyntiin teoriaosuudella: kävimme läpi, mitä typografia ja graafinen suunnittelu tarkoittavat.

Graafinen suunnittelu eli visuaalinen suunnittelu on ulkosuunnittelua. Kyse on sovelletusta taidemuodosta, joka auttaa katsojaa tulkitsemaan viestiä. Graafista suunnittelua esiintyy mm. painotuotteissa, sähköisissä julkaisuissa, elokuvissa, animaatioissa, mainonnassa, yrityskuvissa, pakkauksissa, kylteissä, merkeissä ja opasteissa. Keskeistä graafisessa suunnittelussa ovat värit, symbolit, sommittelu, tekstit, kuvat ja typografia.

Typografia on yksi graafisen suunnittelun elementti. Se tarkoitti alunperin vain kirjainmerkkien suunnittelua, mutta nykyisin se on ulottunut käsittämään mitä tahansa tekstiin, tekstityyppiin, kirjainten asetteluun, väritykseen ja muuhun liittyvää suunnittelua ja korjausta. Typografisen suunnittelun avaimia on selkeys, ymmärrettävyys, helppolukuisuus, julkaisun ilmeen yhtenäisyys ja kontrastit.

Teoriaosuus oli mukava pohjustus ensimmäiseen varsinaiseen tehtävään. Tehtävänä oli siis suunnittella tehokas, kiinnostava ja esteettinen kansikuva nuorten aikakauslehdelle. Kannen sisältöön oli muuten omat vapaat kädet, mutta sen kuvitukseen oli sisällytettävä oma kuva. Tehtävän tarkoituksena oli tutustua kuvanmuokkaukseen - ja itse asiassa tämän tehtävän myötä sain ensikosketuksen kunnon kuvanmuokkausohjelmaan. Ainoastaan Paintista oli aikaisempia kokemuksia.

Tykkään tehtävänannoista, joita täytyy hetken kuulostella ja pyöritellä ennen kuin saa inspiraation päästä kiinni. Tämän tehtävänannon kanssa sai työstää ennätyksellisen kauan mutta lopulta jonkinmoinen idea alkoi syntyä...

Lehtihyllyn ohi kävellessäni minua suoraan sanoen tympii nähdä lähes jokaisessa kannessa viimeisen päälle ehostettu kaunotar, jonka hiukset ovat täydellisillä laineilla, iho on täydellisen kuulas, kroppa on täydellisen timmi ja huulissa oleva puna henkii tulevasta kesästä - varsinkin sinä päivinä, jolloin itse olisi ovesta ulos astuttuaan voinut vetää paperipussin päähän. Epäilen vahvasti, että olisin ainut, jossa lehtihyllyn tarjonta aiheuttaa lähinnä tuskanhuokaisuja.

Olen niin täynnä nykymaailman pinnallisuutta, että päätin "purkaa kiukkuni" suunnittelemaani lehdenkanteen. Ihan ensimmäiseksi aloin miettiä, minkälaisen lehden haluaisin suunnitella - sisällöllisesti. Pinnallisuutta tulee nykyisin lähes joka tuutista ulos, joten ulkoisen kauneuden sijaan otin lehden kantavaksi teemaksi sisäisen kauneuden. Koska kohderyhmä on vieläpä omaa identiteettiään etsivä nuoriso, joka on erityisen herkkä imemään median välittämiä kauneusihanteita osaksi minuuttaan ja identiteettiään, halusin tarjota jotain uutta perinteisten tyttöjen- ja naistenlehdien rinnalle.

Kansikuvituksessa jatkuu sama teema: sisäinen kauneus. Koska kanteen oli sisällytettävä oma kuva, rakensin lehdenkannen oman kasvottoman kuvan ympärille - kuva on siis otettu leuasta alaspäin tarkoituksenmukaisesti. Lehden nimi "Untitled" eli nimetön tukee lehden teemaa: sisäisen kauneuden lisäksi kansikuva nimineen viittaa nuoruuden murrosvaiheeseen, jolloin nuori voi tuntea olevansa ns. nimetön teos eli on hukassa oman identiteettinsä kanssa. Lehti pyrkii ruokkimaan nuoren itsetuntoa ja auttamaan oman identiteetin etsinnässä - sen sijaan, että se tarjoaisi photoshopattuja donnia ja kohtuuttomia naisihanteita. Nuori lukija kykenee helpommin samaistumaan lehteen.

Kontrastia pyrin luomaan sillä, että lehtikansi on muuten mustavalkoinen mutta tekstit ovat pinkkiä. Omasta mielestäni onnistuin luomaan lehdenkannesta kiinnostavan kokonaisuuden, joka välittää viestin hyvin perille: protesti nykymaailman pinnallisuutta vastaan ja samaistumisenkohde identiteettikriisiä poteville nuorille naisille! Lehdenkansi ylitti jopa omat odotukseni, sillä ajatus kuvanmuokkausohjelman käytöstä oli aluksi hieman kauhistuttava. Erehdyksen ja yrityksen kautta onnistuin kuitenkin saavuttamaan kyseisen lopputuloksen. Tämän työn parissa opin paljon uutta!