Työ 2: Animaatio

Animaatiolla tarkoitetaan liikkuvan kuvan illuusiota: siinä liikkumaton kuva kuvataan eri asennoissa kuva kuvalta vähä vähältä. Kuvan kohdetta on kuvattu suuri määrä eri asennoissa, ja kun kuvat esitetään nopealla tempolla, syntyy vaikutelma, että kohde liikkuu. 

Animaatiotekniikoita ovat 

1) piirrosanimaatio (perinteinen animaatio)

2) stopmotion-animaatio:

•  pala-animaatio
• vaha-animaatio
• esineanimaatio, nukkeanimaatio
• tietokoneanimaatio 



Kössi Kenguru



Idean, elokuvan kantavan voiman, on oltava yksinkertainen ja selkeä eikä animaation kannata sisältää liikaa tapahtumia: idean tulee välittyä helposti myös katsojalle - ei ainoastaan animaation tekijälle. 

Teoriaosuudesta laskeuduttiin pehmeästi tehtävänantoon: muutaman animaation nähtyämme oli nyt meidän vuoro päästä kirjoittamaan käsikirjoitusta omalle animaatiolle. Animaatiota ryhdyttiin työstämään 2-3hlön ryhmissä, ja projekti sisälsi lukuisia eri vaiheita: ensin oli tehtävä käsikirjoitus, sen jälkeen oli suunniteltava ja toteutettava animaation päähenkilöt ja tapahtumapaikka, sitä seurasi animaation kuvaaminen kuva kuvalta ja vielä lopuksi animaatio oli editoitava animaatio-ohjelmalla! 

Riikka ehdotti, että ottaisimme animaation tapahtumapaikaksi Rovaniemen. Lähdimme yhteistuumin työstämään animaation juonta ja varsin kivuttomasti päädyimme yhteisymmärrykseen siitä, mistä animaatiomme kertoo: joukko julkkiksia on tullut Rovaniemelle tapaamaan joulupukkia mutta porot ovatkin ruuhkauttaneet Jätkänkynttilänsillan. Ryhmä päättää ylittää Kemijoen säästääkseen aikaa mutta suunnitelma koituukin heidän turmiokseen: joukko tipahtaa jäihin ja Lapin oma poika, Antti Tuisku varoittaa animaation lopuksi heikoista jäistä. Animaatiomme onkin eräänlainen modernisoitu versio Pikku Kakkosen tunnetusta "Varokaa heikkoja jäitä!" -videoklipista. 

Henkilöhahmot haimme netistä mutta animaation miljöön, Jätkänkynttilänsillan ja Kemijoen, maalasimme itse - ja totta puhuakseni, onnistuimme luomaan upeat puitteet animaatiota varten. Kuvanmuokkausohjelmien käytön jälkeen maalaminen tuntui juuri oikealta vastapainolta - ah, niin terapeuttista!

Projektin hauskin mutta samalla haastavin vaihe oli kuvaaminen. Selkeän käsikirjoituksen ja työnjaon ansiosta kuvaaminen kävi kuitenkin melko mutkattomasti ja toimme animaatioon vaihtelevuutta eri kuvakokoilla: osa tapahtumista sijoittui yleiskuvaan, osa lähikuvaan ja loput vaihtelivat näiden kuvakokojen välillä. Onnistuimme luomaan ehyen kokonaisuuden, jossa oli selkeä alku- ja lopputilanne sekä ns. kliimaksi, jossa jää sortui julkkisten alta ja joukko tipahti jäihin. Idean ymmärtämistä helpotti myös se, että sijoitimme animaation jokaiselle tuttuun kontekstiin.

Viimeinen vaihe projektissa oli animaation editointi. Animaatiomme ei onneksi juuri editointia tarvinnut: alkutekstien ja vuoropuhelujen kestoa piti pidentää ja taustalle liitettiin Pikku Kakkosen "Varokaa heikkoja jäitä!" -videoklipistä tuttu musiikki. Itse olen tietokoneiden kanssa melkoinen rähmäkäpälä, joten onneksi saimme asiantuntijan apua animaation loppusilauksessa.

Olen oikein tyytyväinen ryhmämme tekemään yhteistyöhön: jokainen antoi oman panoksensa animaatioon, ja kun lopputulosta katsoo, jokaisen osallistumisen todella näkee! Animaation juoni hioitui nykyiselleen toimivan yhteistyön tuloksena. Itse pidän animaation yllättävästä käännekohdasta eli hetkestä, jolloin jää alkaa sortua julkkisten alla. Lopun "Varokaa heikkoja jäitä!" -kehotus on täysin odottamaton, ja tuon möreän äänen yhdistäminen Antti Tuiskun tuimaan ulkomuotoon on hulvaton! Näin jälkeenpäin animaatiota katsoessa alkutekstien - ja etenkin vuoropuhelujen kestoa - olisi voinut pidentää vieläkin, jotta katsoja ehtii varmasti lukea ne ja pääsee näin jyvälle animaation ideasta.