Kuva-analyysi

Suomesta löytyy paljon osaamista taiteen ja arkkitehtuurin - sekä monien muiden alojen - saralta, joten halusin välttämättä esitellä suomalaisen taidemaalarin teoksen. Selatessani Googlesta suomalaisten taidemaalarien mestariteoksia, löysin viimein maalauksen, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen.

"Poika ja Varis" on Akseli Gallen-Kallelan maalaus v. 1884. Teos on 80x72cm kokoinen öljyvärimaalaus kankaalle ja yksi suomalaisen taiteen kultakauden mestariteoksia - eikä mikään ihme. Poika ja Varis on merkittävimpiä Gallen-Kallelan nuoruudentöistä. Realismi on hänen teoksissaan vahvasti esillä ja hän pyrkii kuvaamaan yhteiskunnan vähäosaista väestöä, torppareita. Teos syntyi Tyrväällä, Sipin talon pihapiirissä, ja on pidetty todennäköisenä, että taulun esittämä poika on Sipin talon isännän ja kirkkoväärtin poika Väinö Sipi. Akseli Gallen-Kallelalla oli tapana viettää lapsuuden kesiään Tyrväällä.

Teoksen omistaa Suomen valtio, ja se kuuluu Ateneumin taidemuseon Antellin kokoelmiin.

Itseäni miellyttää kuvan lämmin värimaailma - se on ihanan vähäeleistä ja antaa katsojalle rauhan ja levon tunteen. Maalauksessa on pyritty vangitsemaan kyseinen tilanne, kyseinen hetki kiinnittämällä katsojan huomion näihin kahteen hahmoon ja heidän väliseensä kanssakäymiseen. Tilannetta ei ole haluttu rikkoa sijoittamalla ympäristöön muita elementtejä, kuten esim. horisontaalinen sommittelu, jossa etäisyys ja avaruus korostuvat. Näin katsojan silmä ei harhaudu hetkeksikään maalauksen pääkohdasta. Poika on sijoitettu maalauksen vasempaan alareunaan: katsoja kohdistaa katseensa ensin häneen ja sitä kautta oikealla yläviistossa olevaan varikseen ja sitä kautta vielä vasemmalla yläviistossa olevaan mustaan viivaan. Sommittelutyylistä en mene varmaan takuuseen, mutta olettaisin sen olevan kultainen leikkaus -sommittelu: maalauksen elementit on sijoitettu omiin tasoihinsa (poika, varis ja yläkulman musta viiva) ja kulmiinsa. Maalauksessa on melko vapaa rytmi: peltotilkku on vaihtelevan väristä ja kuvan elementit on sijoitettu vapaasti.

Maalaus vaivuttaa eräänlaiseen levon tunteeseen. Gallen-Kallelan maalausta voisi luonnehtia sanalla aitous: se onnistuu välittämään aidon tunteen katsojalle asti - kenties juuri sen vähäeleisyyden vuoksi. Maalaus on samalla sekä ihanan hellyyttävä että surullinen. Poika on tullut ihastelemaan ja ihmettelemään ruoka-apajallaan vierailevaa varista - ei kuitenkaan aivan läheltä, vaan sopivan matkan päästä. Hän on niin lumoissaan seuraillessaan tuon otuksen liikkeitä. Maalaus saa minut hieman surulliseksi, sillä se kuvastaa hyvin aikakaudensa vähäosaista väestöä: köyhyys on ollut läsnä arkipäivän elämässä ja katovuodet ja sairaudet ovat koetelleet aikakauden ihmisiä. Ihmiset ovat olleet riippuvaisia oman maansa tuotannosta. Vaikka kuvan poika todennäköisimmin elääkin köyhyydessä, vaatetuksestaan päätellen, hän näyttää kuitenkin toiveikkaalta ja on selvästi kiinnostunut elämän monimuotoisuudesta.

Poika ja Varis on jälleen yksi osoitus siitä, että Suomessa osataan luoda hyvää taidetta. Tästä tuli välittömästi yksi lempparimaalauksistani. Maalauksen aiheen ei tarvitse olla mahtipontinen tai mikään sen erityisempi: juuri ne kaikista arkisimmat asiat ovat parhaimpia. Suomalaiset voivat hyvällä syyllä olla ylpeitä! Miksei nykypäivänä tehdä enää tällaisia maalauksia?

Viikko 12: Ma 21.3, ke 23.3 ja pe 25.3 + viikko 13: ma 28.3 ja ke 30.3

Uusi viikko pyörähti liikkeelle lyijykynäpiirustuksen parissa. Perjantain tunnilla olin saanut luonnosteltua työni jo sellaiseen pisteeseen, että aloin työstämään ensimmäistä kuvaa - rantakivet - tekniikkanani lyijykynät ja grafiittikynät. Halusin työhöni kolme hyvin erilaista kuvaa, jotka kuitenkin sopivat hyvin yhteen toistensa kanssa. Pyrin myös kuvaamaan kaikki kolme kuvaa eri etäisyyksiltä. Rantakivet on kuvattu aivan läheltä ja olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen: onnistuin saamaan kiviin sitä tiettyä materiaalintuntua ja kuvassa tulee hyvin esille sekä aivan vaaleita että aivan mustia kohtia. Se on ihanan yksinkertainen ja kaikki katse kohdistuu rantakiviin, aivan kuten tarkoituksenani onkin ollut.

Keskiviikon tunnilla aloin työstämään keskimmäistä kuvaa, rantamaisemaa, ja halusin välttämättä työstää sen akvarellikynillä. Tarkoilla yksityiskohdilla ei ollut tässä kuvassa niinkään väliä, vaan tarkoituksenani oli saada hieman utuinen lopputulos. Itseäni arvelutti aluksi, miten onnistun saamaan veden näyttämään vedeltä ja kuinka onnistun piirtämään/maalaamaan vedenpintaan osuvat heijastukset. Lopputuloksesta tuli paljon parempi kuin osasin odottaa ja heijastukset sulautuvat hyvin veteen. Sopivan utuinen.

Perjantaina kerkesin siirtyä  kolmanteen kuvaan. Päätin kokeilla mustetta ja hiusterää opettajan ehdotuksesta ja aluksi kauhistelin, mitä tuleman pitää. Jälki ei siinä vaiheessa miellyttänyt minua yhtään. Valeerauksella sain kuitenkin kuvaani sitä usvaa ja utua, jota olin siihen kaivannut.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Onnistuin käyttämään työssäni kolmea hyvin erilaista tekniikkaa, mutta silti luomaan hyvin yhtenäisen kokonaisuuden. Eniten tykkään rantamaisemasta. Akvarellikynät on kenties lempparitekniikka ja keskimmäistä kuvaa oli tosi hauskaa työstää! Värit sulautuvat hyvin toisiinsa ja kuva näyttää melko elävältä.

Viikko 11: ma 14.3, ke 16.3 ja pe 18.3

Seuraavan työn aiheena oli rytmi.

Lähdimme pohjustamaan aihetta perinteisellä teoriapläjäyksellä. Rytmi taideteoksessa syntyy useasta elementistä: värien, muotojen, valojen ja varjojen vaihtelulla. Rytmiä pidetään keinona luoda teokseen sen oma, persoonallinen ilme.



Eero Nelimarkka "Talonpoikaisväkeä"

Rytmiä on kahta erilaista: vapaata rytmiä sekä sidottua rytmiä.



Sibelius momumentti



Fatmi



Seuraavana tehtävänä oli suunnitella puupalikoista kuumaliimapistoolia käyttäen veistos otsikolla "Rytmi". 

Tiesin heti alusta alkaen, minkälaisen veistoksen haluan tehdä. Halusin sekoittaa teokseeni sekä sidottua että vapaata rytmiä ja luoda jotain luonnonläheistä - sekä aiheeltaan että väreiltään - ja mieleeni juolahti välittömästi suomalainen koivu. Kuulostaa kenties tylsältä, mutta halusin maustaa sitä hieman, heittää mukaan mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka rikkovat mielikuvamme siitä, miltä koivu näyttää. Halusin välttämättä maalata puun rungon seeprakuviolla ja puupalikatkin asetella niiden, että puunrungosta tuli kulmikas. Vapaa rytmi näkyy veistoksen kuvioinnissa ja sidottu rytmi vihreissä, "lehtiä" kuvastavissa puupalikoissa, jotka on aseteltu hyvin säännöllisesti ja johdonmukaisesti toisiinsa kiinni.

Visio syntyi hyvin vaivattomasti ja vaikka lähdinkin työstämään niinkin yksinkertaista asiaa kuin koivu, kokeilin rohkeasti uusia muotoja ja kuvioita - ja lopputuloksesta tuli oikein onnistunut.  

Perjantain tunnilla menimme jälleen uuteen aiheeseen - tällä kertaa hieman työläisempään sellaiseen. Aiheena oli piirtäminen, nimenomaan lyijykynäpiirtäminen. Piirtämisessäkin on useita eri tyylejä:

1) Ääriviivapiirustus: kun halutaan kuvata vain esineen muotoa

2) Muotoileva varjostus: kun ääriviivaan yhdistetään varjopintoja

3) Valööripiirustus: kun piirustuksessa ei käytetä ääriviivoja, vaan pelkästään varjostusta

4) Aineenmukainen piirtäminen: kun pyritään kuvaamaan eri materiaaleja piirtäen

Seuraavassa tehtävässä oli valittava kolme kuvaa, joista rakentaa eräänlaisen yhtenäisen tarinan. Jokaisesta kuvasta tuli valita jokin yksi asia, esim. kuvan henkilön hiukset tai vaatteet, maisema, tai jokin muu kuvan elementti. Itse halusin ottaa piirustuksessani yhteiseksi tekijäksi meren, joka yhdistäisi nämä kolme kuvaa toisiinsa. Rakastan Albert Edelfeltin teoksia, joita katsellessa tulee niin lämmin ja kotoisa olo. Valitsin kaksi hänen teostaan, "Leikkiviä poikia rannalla" sekä "Merellä", joista ensimmäisestä poimin rantakivet ja jälkimmäisestä tytön työhöni mukaan. Kolmannesta kuvasta otin rantamaiseman.