Tehtävä 4: "Lepotuoli"

Edellinen rakennuspari-tehtävä oli saatu päätökseen ja rakennukset ulkona vesisateessa kuvattua. Rakennuksen suunnittelusta siirryimme luontevasti esineen suunnitteluun. Aloitimme uuden tehtävän teoriaosuudella.

Muotoilulla tarkoitetaan esineen käytettävyyden ja muodon suunnittelua, joka tapahtuu aluksi piirtämällä. Esineen muotoilussa pyritään toteuttamaan 5:ttä eri E:tä, joita ovat:

1. Ekonominen (taloudellinen)
2. Ekologinen (luontoystävällinen)
3. Ergonominen (mukava käyttää)
4. Esteettinen (kaunis, tyylikäs)
5. Eettinen (Valmistettu eettiset periaatteet huomioiden)

Teoriaosuuden jälkeen annettiin tehtävänanto, joka kuuluikin seuraavasti: tällä kertaa oli suunniteltava prototyyppi lepotuolista, joka olisi itselleen mieleinen. Materiaalina sai käyttää kaikkia luokasta löytyviä materiaaleja.

Tällaista tehtävää oikeastaan olinkin pelännyt: rakentaminen ja askartelu. En todellakaan ole mikään kovin näppärä sormistani, mutta eikös se niin mene, että innolla kohti uusia haasteita? Tässä siis jälleen kerran uusi haaste. Tehtävään olikin varattu yht. 3-4 oppituntia, mikä helpotti oloani huomattavasti.

1. oppitunti meni pitkälti siinä, että tustustuin kaikkiin materiaaleihin ja hamstrasin melkoisen määrän niitä omalle pöydälleni. Leikkelin, vääntelin, pyörittelin ja liimailin - yritin saada inspiraation päästä kiinni, mutta oppitunnin tulos jäi melko laihaksi. Visio oli vieläkin hukassa, enkä edes tiennyt, mitä materiaaleja ryhdyn lepotuolissani käyttämään. Viikonlopun aikana inspiraatio iski ja tiesin tarkalleen, millaista lepotuolia lähtisin tekemään! 

2., 3., ja 4. oppitunnilla pääsin tutustumaan kuumaliimapistooliin ja siitä tuli kyllä ihan ehdoton "best friend": pääsin kiinnittämään lepotuolin runko-osia yhteen ja onnekseni en kertaakaan näppejäni polttanut. Halusin, että lepotuolini materiaaliksi tulee tumma puu (tammi), ja lähdinkin päällystämään tuolini runko-osia ruskealla aaltopahvilla, joka ainakin toi minun mieleeni tumman puun. Halusin muutenkin pitää värimaailman hyvin maanläheisenä: ruskean kanssa sopii erittäin hyvin yhteen valkoinen, vihreä ja beigen eri sävyt. Kun olin saanut tuolini päällystetyksi, vuorossa oli seuraavaksi verhoilu. Verhoilin lepotuolin istuinosan kankaalla, jossa oli valkoisella pohjalla vihreän ja beigenvärisiä kuvioita ja kangas toi mieleeni aivan koivun värit. Päällystin myös rahin samalla kankaalla. Löysin kangastilkuista beigeä pitsikangasta ja leikkasin siitä viltin lepotuolini käsinojalle, sekä vielä muotoilin tummanruskean ja beigen koristetyynyn lepotuolille.

Tehtävänantoon kuului suunnitella itselleen mieleinen lepotuoli ja tällaisen kyllä kelpuuttaisin mielelläni omaan huoneeseeni. Alun kitkasta ja tahmeudesta huolimatta olin oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Prototyypin rakentamisen ohella oli kirjoitettava planssi eli esittelytaulu suunnitellusta lepotuolista. Planssiin oli kirjoitettava tuotteen nimi, sen ominaisuuksista, väreistä, materiaaleista, mitä 5:ttä eri E:tä se edustaa sekä tuotteen hinta. Lisäksi prototyyppi tuli kuvata ja siirtää kuvat myöhemmin planssiin.

Tuolini sai nimen: Home Sweet Home. Kun katsonkin lepotuoliani, se suorastaan "kutsuu" minua luokseen. Värimaailma on ihanan maanläheinen ja rauhoittava ja viltin alle voi käpertyä suojaan kylmiltä syys- ja talvi-illoilta. Muutenkin lepotuoli näyttää tosi mukavalta ja  - lieneekö sitten värimaailman vuoksi - 100% kotimaiselta. Varsinkin suomalaiset arvostavat tuotteita, jotka on valmistettu Suomessa täysin suomalaisista raaka-aineista. Home Sweet Home huomioi paitsi eettisiä arvoja (Suomessa valmistettu), se on myös esteettisesti kaunis: lepotuolin ei tarvitse olla liian krumeluuri ollakseen kaunis, vähempikin riittää. Suomalaiset arvostavat huonekaluissa selkeitä linjoja. Home Sweet Home on hyvin kestävä ja laadukas lepotuoli, jossa varmasti tulet kokemaan mukavia hetkiä. Home Sweet Home on jälleen yksi osoitus siitä, että suomalaiset ovat huippusuunnittelijoita ja osaavat työstää puuhuonekaluja erittäin hyvin.

Tehtävä 3: "Kaksi tilaa"

Oli jälleen aika siirtyä uuden työn pariin. Aloimme aluksi käsitellä yleisesti, mitä arkkitehtuuri on. Arkkitehtuuri eli rakennustaide suunnittelee rakennuksia sekä niihin liittyviä laajempia kokonaisuuksia esteettisestä näkökulmasta. Arkkitehtuuri ilmentää hyvin aikakautensa tyyli-ihanteita. Arkkitehtuurista syntyy helposti sellainen kuva, että se on vain asuntojen ja julkisten rakennusten suunnittelua - mutta ehei - se sisällyttää itseensä paljon muutakin. Arkkitehtuurin alalajeja ovatkin kahden edellämainitun lisäksi:

• Maisemasuunnittelu
• Puutarhasuunnittelu
• Yhdyskuntasuunnittelu (esim. teiden suunnittelu)
• Sisustusarkkitehtuuri
• Puurakentaminen
• Rakennetekniikka

Tilan tekijöitä on useita:

• Rajaava elementti (perustaso, pystytaso ja ylätaso)
• Koko ja muoto (ahdas - avara, kulmikas - kaareva)
• Mittasuhteet
• Materiaalit (esim. hirsi, teräs, luonnonkivi jne. vaikuttavat olennaisesti huonetilan tunnelmaan ja kauneuteen)
• Valo (tärkeä tunnelman luoja!)
• Värit
• Ääni (paitsi huonetilan sisällä myös ympäristössä olevat äänet vaikuttavat viihtyvyyteen)
• Tuoksu, haju ja lämpötila (luovat muistikuvia)

Kattavan johdannon jälkeen siirryimme itse tehtävänantoon. Seuraava työ suoritettaisiin pareittain ja sen tekemiseen käytettäisiin ainoastaan yksi oppitunti. Itselleni nousi jo tässä vaiheessa hikikarpalot otsalle, sillä itseäni huoletti se, kuinka yhden oppitunnin aikana ehtisi saada työn valmiiksi. Tehtävänä olisi siis suunnitella savesta vastakohtainen rakennuspari. Edellisen teorian pohjalta oli luotava kaksi eri tilaa, jotka olisivat vastakohtia toisilleen (esim. ahdas - avara, yksinkertainen - monimutkainen). Myös pinnan rakenne eli struktuuri ja muut aukotukset, muodot ja yksityiskohdat oli otettava huomioon. 

Hannele oli parinani eikä yhteistyön osalta tullut minkäänlaisia ongelmia. Kommunikaatio pelasi ja molemmat ehdottivat omia ideoitaan ja niiden pohjalta luotiin rakennuspari, jossa toinen olisi hyvin pelkistetty, vakava ja aikuismainen ja toinen vuorostaan monimutkainen ja koristeellinen, iloinen sekä aika lapsellinen. Materiaalina oli tosiaankin savi ja itseäni arvelutti kovasti se, kuinka osaisin käsitellä savea ja loihtia siitä minkäänlaista järkevää yhden oppitunnin aikana. Ryhdyin tekemään monimutkaista, iloista ja lapsellista rakennusta ja työn parissa syntyi erilaisia visioita, jotka poikkesivat hieman alkuperäisestä yhteisestä visiostamme. Hannele kuitenkin innostui ideoistani. 

Alkuperäinen idea oli, että tekisin hieman sirkustelttaa muistuttavan rakennuksen: matala, pyöreät seinät ja kartionmuotoinen katto. Idea hieman muuntui, ja kartionmuotoisen katon sijaan rakennus sai "kukkaa" muistuttavan katon. Seinät säilyivät pyöreinä ja halusimme tehdä ikkunoista aika lapsenmieliset: salmiakkikuvioita ja suorakulmioita sekaisin! Seinä sai myös kukkakuvioita pintaansa. Sirkusteltasta tulikin  loppujen lopuksi hassunhauska "kukkatalo". Lopputuloksesta tuli ehkä kuitenkin parempi kuin mitä olimme alunperin suunnitelleet. Koristeellisuus ja lapsenmielisyys tulivat entistä paremmin esille.

Hannele puolestaan ryhtyi toteuttamaan pelkistettyä, vakavaa ja aikuismaista rakennusta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan siitä olisi täytynyt tulla hyvin korkea, tiimalasinmuotoinen rakennus, jossa on isot tylsät ikkunat ja tasainen katto: siis hyvin koruton, pelkistetty ja tylsä. Idea oli tosi hyvä ja Hannele ryhtyikin toteuttamaan sitä todella innokkaasti! Mutkia tuli kuitenkin matkaan, eikä rakennus toteutunutkaan aivan suunnittelemallamme tavalla. Tuntia oli tässä vaiheessa jäljellä ehkä enää 10min ja siinä kiireessä päädyimme uuteen ratkaisuun: tehdään pieni ja pyöreä, "tatin hattua" muistuttava rakennus, jossa on yksi oviaukko. Ei ikkunoita, ei struktuureja: hyvin pelkistetty ja vakava.

Minun rakennus

Savi oli meille molemmille aika tuntematon materiaali. Itse olen käyttänyt sitä viimeksi ala-asteella. Tuo tuntemattomuus kyllä näkyi ja tuntui, mutta välillä täytyykin olla haasteita!

Olen kuitenkin sitä mieltä, että työmme onnistui kaikesta huolimatta hyvin. Vaikka mutkia tulikin matkaan, onnistuimme yhteistuumin paikkaamaan ne, ja rakennuspari kaikesta huolimatta toteutti vastakohdat: monimutkainen/koristeellinen - pelkistetty ja lapsellinen - aikuismainen. Iso plussa myös yhteistyöstä! Kumpikaan ei tyrmännyt toistensa ideoita, vaan otettiin niitä avoinmielin vastaan ja tuumittiin yhdessä, miten saataisiin loihdittua kaksi sellaista rakennusta, joissa kummankin ideat tulisivat esille.

Hannelen rakennus