Oli jälleen aika siirtyä uuden työn pariin. Aloimme aluksi käsitellä yleisesti, mitä arkkitehtuuri on. Arkkitehtuuri eli rakennustaide suunnittelee rakennuksia sekä niihin liittyviä laajempia kokonaisuuksia esteettisestä näkökulmasta. Arkkitehtuuri ilmentää hyvin aikakautensa tyyli-ihanteita. Arkkitehtuurista syntyy helposti sellainen kuva, että se on vain asuntojen ja julkisten rakennusten suunnittelua - mutta ehei - se sisällyttää itseensä paljon muutakin. Arkkitehtuurin alalajeja ovatkin kahden edellämainitun lisäksi:
- Maisemasuunnittelu
- Puutarhasuunnittelu
- Yhdyskuntasuunnittelu (esim. teiden suunnittelu)
- Sisustusarkkitehtuuri
- Puurakentaminen
- Rakennetekniikka
Tilan tekijöitä on useita:
- Rajaava elementti (perustaso, pystytaso ja ylätaso)
- Koko ja muoto (ahdas - avara, kulmikas - kaareva)
- Mittasuhteet
- Materiaalit (esim. hirsi, teräs, luonnonkivi jne. vaikuttavat olennaisesti huonetilan tunnelmaan ja kauneuteen)
- Valo (tärkeä tunnelman luoja!)
- Värit
- Ääni (paitsi huonetilan sisällä myös ympäristössä olevat äänet vaikuttavat viihtyvyyteen)
- Tuoksu, haju ja lämpötila (luovat muistikuvia)
Kattavan johdannon jälkeen siirryimme itse tehtävänantoon. Seuraava työ suoritettaisiin pareittain ja sen tekemiseen käytettäisiin ainoastaan yksi oppitunti. Itselleni nousi jo tässä vaiheessa hikikarpalot otsalle, sillä itseäni huoletti se, kuinka yhden oppitunnin aikana ehtisi saada työn valmiiksi. Tehtävänä olisi siis suunnitella savesta vastakohtainen rakennuspari. Edellisen teorian pohjalta oli luotava kaksi eri tilaa, jotka olisivat vastakohtia toisilleen (esim. ahdas - avara, yksinkertainen - monimutkainen). Myös pinnan rakenne eli struktuuri ja muut aukotukset, muodot ja yksityiskohdat oli otettava huomioon.
Hannele oli parinani eikä yhteistyön osalta tullut minkäänlaisia ongelmia. Kommunikaatio pelasi ja molemmat ehdottivat omia ideoitaan ja niiden pohjalta luotiin rakennuspari, jossa toinen olisi hyvin pelkistetty, vakava ja aikuismainen ja toinen vuorostaan monimutkainen ja koristeellinen, iloinen sekä aika lapsellinen. Materiaalina oli tosiaankin savi ja itseäni arvelutti kovasti se, kuinka osaisin käsitellä savea ja loihtia siitä minkäänlaista järkevää yhden oppitunnin aikana. Ryhdyin tekemään monimutkaista, iloista ja lapsellista rakennusta ja työn parissa syntyi erilaisia visioita, jotka poikkesivat hieman alkuperäisestä yhteisestä visiostamme. Hannele kuitenkin innostui ideoistani.
Alkuperäinen idea oli, että tekisin hieman sirkustelttaa muistuttavan rakennuksen: matala, pyöreät seinät ja kartionmuotoinen katto. Idea hieman muuntui, ja kartionmuotoisen katon sijaan rakennus sai "kukkaa" muistuttavan katon. Seinät säilyivät pyöreinä ja halusimme tehdä ikkunoista aika lapsenmieliset: salmiakkikuvioita ja suorakulmioita sekaisin! Seinä sai myös kukkakuvioita pintaansa. Sirkusteltasta tulikin loppujen lopuksi hassunhauska "kukkatalo". Lopputuloksesta tuli ehkä kuitenkin parempi kuin mitä olimme alunperin suunnitelleet. Koristeellisuus ja lapsenmielisyys tulivat entistä paremmin esille.
Hannele puolestaan ryhtyi toteuttamaan pelkistettyä, vakavaa ja aikuismaista rakennusta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan siitä olisi täytynyt tulla hyvin korkea, tiimalasinmuotoinen rakennus, jossa on isot tylsät ikkunat ja tasainen katto: siis hyvin koruton, pelkistetty ja tylsä. Idea oli tosi hyvä ja Hannele ryhtyikin toteuttamaan sitä todella innokkaasti! Mutkia tuli kuitenkin matkaan, eikä rakennus toteutunutkaan aivan suunnittelemallamme tavalla. Tuntia oli tässä vaiheessa jäljellä ehkä enää 10min ja siinä kiireessä päädyimme uuteen ratkaisuun: tehdään pieni ja pyöreä, "tatin hattua" muistuttava rakennus, jossa on yksi oviaukko. Ei ikkunoita, ei struktuureja: hyvin pelkistetty ja vakava.
Savi oli meille molemmille aika tuntematon materiaali. Itse olen käyttänyt sitä viimeksi ala-asteella. Tuo tuntemattomuus kyllä näkyi ja tuntui, mutta välillä täytyykin olla haasteita!
Olen kuitenkin sitä mieltä, että työmme onnistui kaikesta huolimatta hyvin. Vaikka mutkia tulikin matkaan, onnistuimme yhteistuumin paikkaamaan ne, ja rakennuspari kaikesta huolimatta toteutti vastakohdat: monimutkainen/koristeellinen - pelkistetty ja lapsellinen - aikuismainen. Iso plussa myös yhteistyöstä! Kumpikaan ei tyrmännyt toistensa ideoita, vaan otettiin niitä avoinmielin vastaan ja tuumittiin yhdessä, miten saataisiin loihdittua kaksi sellaista rakennusta, joissa kummankin ideat tulisivat esille.
Hannele puolestaan ryhtyi toteuttamaan pelkistettyä, vakavaa ja aikuismaista rakennusta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan siitä olisi täytynyt tulla hyvin korkea, tiimalasinmuotoinen rakennus, jossa on isot tylsät ikkunat ja tasainen katto: siis hyvin koruton, pelkistetty ja tylsä. Idea oli tosi hyvä ja Hannele ryhtyikin toteuttamaan sitä todella innokkaasti! Mutkia tuli kuitenkin matkaan, eikä rakennus toteutunutkaan aivan suunnittelemallamme tavalla. Tuntia oli tässä vaiheessa jäljellä ehkä enää 10min ja siinä kiireessä päädyimme uuteen ratkaisuun: tehdään pieni ja pyöreä, "tatin hattua" muistuttava rakennus, jossa on yksi oviaukko. Ei ikkunoita, ei struktuureja: hyvin pelkistetty ja vakava.
 |
| Minun rakennus |
Savi oli meille molemmille aika tuntematon materiaali. Itse olen käyttänyt sitä viimeksi ala-asteella. Tuo tuntemattomuus kyllä näkyi ja tuntui, mutta välillä täytyykin olla haasteita!
Olen kuitenkin sitä mieltä, että työmme onnistui kaikesta huolimatta hyvin. Vaikka mutkia tulikin matkaan, onnistuimme yhteistuumin paikkaamaan ne, ja rakennuspari kaikesta huolimatta toteutti vastakohdat: monimutkainen/koristeellinen - pelkistetty ja lapsellinen - aikuismainen. Iso plussa myös yhteistyöstä! Kumpikaan ei tyrmännyt toistensa ideoita, vaan otettiin niitä avoinmielin vastaan ja tuumittiin yhdessä, miten saataisiin loihdittua kaksi sellaista rakennusta, joissa kummankin ideat tulisivat esille.
 |
| Hannelen rakennus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti