Viikko 9: ma 28.2, ke 2.3 ja pe 4.3

Maanantain tunnilla koko ryhmämme oli paikalla ja päätimme toimia entistä tehokkaammin. Maanantain tunti jatkui yhä valojen ja varjojen leikkimisellä ja omasta mielestäni onnistuimme loistavasti kukkien varjostuksessa. Jäljestä tuli juuri sellainen kuin halusin siitä tulevan, varjot ja valot tulivat kukissa juuri oikeisiin kohtiin ja muutenkin punaisen eri sävyt miellyttävät ainakin minun silmääni. Onneksi päätimme ottaa vastaväripariksi punaisen ja vihreän, sillä epäilen, että sinisestä ja oranssista olisi tullut yhtä hyvä. Ruohokin sai kyseisellä tunnilla aivan uuden käsittelyn, ja saimme sen näyttämään eläväisemmältä sekoittelemalla eri vihreän sävyjä.

Keskiviikon tunti oli viimeinen tunti, jolloin työskentelisimme kyseisen maalauksen parissa. Vaikka työ alkoikin olemaan kutakuinkin valmis, oli vielä monia pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia (kuten keijun kasvot, siivet), jotka tarvitsivat viimeistelyä. Keijun kasvojen valoihin ja varjoihin tarvitsin opettajan apua ja pienellä avustuksella olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Jännä huomata, miten niinkin pienillä siveltimenvedoilla saa aikaan niin huomattavan eron. Nyt keijukaisella erottui posket, nenä ym. kasvojen luusto. Opin siis aivan uuden asian: kuinka kasvoissa tulee käyttää valoja ja varjoja niin, että lopputulos näyttää aidolta.

Perjantain tunnin käytimme töiden arviointiin ja palautteen antoon. Yleisesti ottaen minun täytyy todeta, että kuvisryhmämme sai aikaan aivan älyttömän upeita töitä, joissa nimenomaan oli loistavasti otettu huomioon teoriaosuus: sommittelu ja väriharmonia. Jokaisesta maalauksesta tuli ihanan erilaisia ja persoonallisia. Ei lainkaan kahta keskenään samanlaista maalausta. Sen kuitenkin huomasin, että väriharmonioista vastavärit ja etenkin punainen - vihreä, oli kaikista suosituin, mutta who cares. Itse mietin aina välillä, että valitsimmekohan sittenkin aivan liian helpon väriharmonian, mutta ei, itse olen oikein tyytyväinen, että päädyimme lopulta tähän valintaan. Työssämme tulee loistavasti eri vihreän- ja punaisensävyt esille - ja tuskin katsojallekaan on epäselvää, mikä väriharmonia on kyseessä.

Sommittelu jäi ehkä hieman tylsäksi - tai siis vertikaalisen sommittelun sijaan olisimme voineet sijoittaa kohteet eri etäisyyksille tai sitten olisimme voineet yrittää kokeilla kultainen leikkaus -sommittelutyyliä. Jotain hieman mielenkiintoisempaa ja kenties haastavampaa. Valitsimme ehkä turhan helpon ratkaisun.

Pidän työssämme kuitenkin väriharmoniasta - kuinka onnistuimme käyttämään loistavasti eri vihreän- ja punaisen sävyjä alusta loppuun saakka. Erityismaininnan ansaitsevat myös valot ja varjot, joihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Tykkään myös kovasti maalauksen miljööstä, joka on kuitenkin erilainen kuin tyypillinen suomalainen järvi- tai metsämaisema (joka sekin kävi aluksi mielessä). Teos henkii ehkä vähän myös 60-luvun hippimeininkiä. Onnistuimme luomaan uskottavan tarinan, mikä oli yllättävän haastavaa, sillä  tehtävä ei todellakaan ollut mikään kaikista helpoin. Oli erittäin vaikeaa lähteä rakentamaan sellaista maalausta, johon kaikki vaadittavat ominaisuudet sisältyvät.

En ollut tyytyväinen päätymäämme sommitteluun. Lisäksi yhteistyö ei toiminut aivan toivomallani tavalla ja projekti alkoikin olemaan pikemminkin "minun oma projektini". Vuorovaikutus jäi vaisuksi ja löysin itseni - turhankin usein - yksin ideoimassa, mitä tekisimme seuraavaksi maalauksessamme. Projekti oli hyvin raskas ja rautaisia hermoja vaativa. Olen siis hyvin huojentunut, että saimme työn valmiiksi ja lopputuloksestakin tuli parempi kuin osasin odottaa. Toivottavasti vastedes ei ole enää ryhmätöitä - ja jos, toivottavasti saan tehdä ne jossain aivan toisessa ryhmässä.

Perjantain tunnilla suunnittelimme myös sijaintia maalauksellemme lukion puolelle ja lopputunnista oli myös hetki aikaa siirtyä uuteen työhön, "haudutella" loman yli uutta aihetta.

Viikko 8: ma 21.2, ke 23.3 ja pe 25.2

Viikko starttasi ryhmätyön merkeissä. Olin ollut viime perjantaina melkein koko tunnin poissa wanhojen tanssien vuoksi, joten odotin innolla - ja ehkä pienellä kauhulla - mitä tytöt olivat saaneet aikaan. Tytöt olivat saaneet jo melko paljon aikaiseksi, mitä nyt muutoksia jouduttiin tekemään väriharmonian parissa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että käyttäisimme maalauksessamme kahta vastaväriparia, punainen - vihreä ja sininen - oranssi, mutta päädyimme lopulta käyttämään vain yhtä vastaväriparia. Maalauksesta olisi muutoin saattanut tulla liian levoton.

Yhdessä välissä tuntui, että maalauksesta tulee täysi katastrofi ja suorastaan kauhistutti, saammeko työtä ikinä valmiiksi. Välillä suorastaan turhautti, kun jouduin ottamaan työstä päävastuun ja neuvomaan kädestä pitäen, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, mitä väriä käyttää, miten tietty väri saadaan sekoitettua, jne.

Keskiviikko jatkui pitkälti samoissa merkeissä. Maalausta oli yllättävän työlästä tehdä - varsinkin, kun itse joutui  pitkälti vastaamaan koko työstä - ja maalaukseen upposi useampi kerros maalia. Silti maalaus näytti vielä hyvin keskeneräiseltä.

Perjantaina jouduin jatkamaan maalausta aivan yksin ja työn tulos jäikin melko vähäiseksi: pääsin aloittamaan valojen ja varjojen maalaamista. Vasta silloin alkoi tuntua siltä, että maalaus ei ehkä epäonnistuisikaan täysin. Akryylimaalauksessa on se hyvä puoli, että pilalle menneet kohdat sai taitavasti piiloon uuden maalikerroksen alle. Valojen ja varjojen myötä teos alkoi näyttää heti paljon elävämmältä...