Kuva-analyysi

Suomesta löytyy paljon osaamista taiteen ja arkkitehtuurin - sekä monien muiden alojen - saralta, joten halusin välttämättä esitellä suomalaisen taidemaalarin teoksen. Selatessani Googlesta suomalaisten taidemaalarien mestariteoksia, löysin viimein maalauksen, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen.

"Poika ja Varis" on Akseli Gallen-Kallelan maalaus v. 1884. Teos on 80x72cm kokoinen öljyvärimaalaus kankaalle ja yksi suomalaisen taiteen kultakauden mestariteoksia - eikä mikään ihme. Poika ja Varis on merkittävimpiä Gallen-Kallelan nuoruudentöistä. Realismi on hänen teoksissaan vahvasti esillä ja hän pyrkii kuvaamaan yhteiskunnan vähäosaista väestöä, torppareita. Teos syntyi Tyrväällä, Sipin talon pihapiirissä, ja on pidetty todennäköisenä, että taulun esittämä poika on Sipin talon isännän ja kirkkoväärtin poika Väinö Sipi. Akseli Gallen-Kallelalla oli tapana viettää lapsuuden kesiään Tyrväällä.

Teoksen omistaa Suomen valtio, ja se kuuluu Ateneumin taidemuseon Antellin kokoelmiin.

Itseäni miellyttää kuvan lämmin värimaailma - se on ihanan vähäeleistä ja antaa katsojalle rauhan ja levon tunteen. Maalauksessa on pyritty vangitsemaan kyseinen tilanne, kyseinen hetki kiinnittämällä katsojan huomion näihin kahteen hahmoon ja heidän väliseensä kanssakäymiseen. Tilannetta ei ole haluttu rikkoa sijoittamalla ympäristöön muita elementtejä, kuten esim. horisontaalinen sommittelu, jossa etäisyys ja avaruus korostuvat. Näin katsojan silmä ei harhaudu hetkeksikään maalauksen pääkohdasta. Poika on sijoitettu maalauksen vasempaan alareunaan: katsoja kohdistaa katseensa ensin häneen ja sitä kautta oikealla yläviistossa olevaan varikseen ja sitä kautta vielä vasemmalla yläviistossa olevaan mustaan viivaan. Sommittelutyylistä en mene varmaan takuuseen, mutta olettaisin sen olevan kultainen leikkaus -sommittelu: maalauksen elementit on sijoitettu omiin tasoihinsa (poika, varis ja yläkulman musta viiva) ja kulmiinsa. Maalauksessa on melko vapaa rytmi: peltotilkku on vaihtelevan väristä ja kuvan elementit on sijoitettu vapaasti.

Maalaus vaivuttaa eräänlaiseen levon tunteeseen. Gallen-Kallelan maalausta voisi luonnehtia sanalla aitous: se onnistuu välittämään aidon tunteen katsojalle asti - kenties juuri sen vähäeleisyyden vuoksi. Maalaus on samalla sekä ihanan hellyyttävä että surullinen. Poika on tullut ihastelemaan ja ihmettelemään ruoka-apajallaan vierailevaa varista - ei kuitenkaan aivan läheltä, vaan sopivan matkan päästä. Hän on niin lumoissaan seuraillessaan tuon otuksen liikkeitä. Maalaus saa minut hieman surulliseksi, sillä se kuvastaa hyvin aikakaudensa vähäosaista väestöä: köyhyys on ollut läsnä arkipäivän elämässä ja katovuodet ja sairaudet ovat koetelleet aikakauden ihmisiä. Ihmiset ovat olleet riippuvaisia oman maansa tuotannosta. Vaikka kuvan poika todennäköisimmin elääkin köyhyydessä, vaatetuksestaan päätellen, hän näyttää kuitenkin toiveikkaalta ja on selvästi kiinnostunut elämän monimuotoisuudesta.

Poika ja Varis on jälleen yksi osoitus siitä, että Suomessa osataan luoda hyvää taidetta. Tästä tuli välittömästi yksi lempparimaalauksistani. Maalauksen aiheen ei tarvitse olla mahtipontinen tai mikään sen erityisempi: juuri ne kaikista arkisimmat asiat ovat parhaimpia. Suomalaiset voivat hyvällä syyllä olla ylpeitä! Miksei nykypäivänä tehdä enää tällaisia maalauksia?

Viikko 12: Ma 21.3, ke 23.3 ja pe 25.3 + viikko 13: ma 28.3 ja ke 30.3

Uusi viikko pyörähti liikkeelle lyijykynäpiirustuksen parissa. Perjantain tunnilla olin saanut luonnosteltua työni jo sellaiseen pisteeseen, että aloin työstämään ensimmäistä kuvaa - rantakivet - tekniikkanani lyijykynät ja grafiittikynät. Halusin työhöni kolme hyvin erilaista kuvaa, jotka kuitenkin sopivat hyvin yhteen toistensa kanssa. Pyrin myös kuvaamaan kaikki kolme kuvaa eri etäisyyksiltä. Rantakivet on kuvattu aivan läheltä ja olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen: onnistuin saamaan kiviin sitä tiettyä materiaalintuntua ja kuvassa tulee hyvin esille sekä aivan vaaleita että aivan mustia kohtia. Se on ihanan yksinkertainen ja kaikki katse kohdistuu rantakiviin, aivan kuten tarkoituksenani onkin ollut.

Keskiviikon tunnilla aloin työstämään keskimmäistä kuvaa, rantamaisemaa, ja halusin välttämättä työstää sen akvarellikynillä. Tarkoilla yksityiskohdilla ei ollut tässä kuvassa niinkään väliä, vaan tarkoituksenani oli saada hieman utuinen lopputulos. Itseäni arvelutti aluksi, miten onnistun saamaan veden näyttämään vedeltä ja kuinka onnistun piirtämään/maalaamaan vedenpintaan osuvat heijastukset. Lopputuloksesta tuli paljon parempi kuin osasin odottaa ja heijastukset sulautuvat hyvin veteen. Sopivan utuinen.

Perjantaina kerkesin siirtyä  kolmanteen kuvaan. Päätin kokeilla mustetta ja hiusterää opettajan ehdotuksesta ja aluksi kauhistelin, mitä tuleman pitää. Jälki ei siinä vaiheessa miellyttänyt minua yhtään. Valeerauksella sain kuitenkin kuvaani sitä usvaa ja utua, jota olin siihen kaivannut.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Onnistuin käyttämään työssäni kolmea hyvin erilaista tekniikkaa, mutta silti luomaan hyvin yhtenäisen kokonaisuuden. Eniten tykkään rantamaisemasta. Akvarellikynät on kenties lempparitekniikka ja keskimmäistä kuvaa oli tosi hauskaa työstää! Värit sulautuvat hyvin toisiinsa ja kuva näyttää melko elävältä.

Viikko 11: ma 14.3, ke 16.3 ja pe 18.3

Seuraavan työn aiheena oli rytmi.

Lähdimme pohjustamaan aihetta perinteisellä teoriapläjäyksellä. Rytmi taideteoksessa syntyy useasta elementistä: värien, muotojen, valojen ja varjojen vaihtelulla. Rytmiä pidetään keinona luoda teokseen sen oma, persoonallinen ilme.



Eero Nelimarkka "Talonpoikaisväkeä"

Rytmiä on kahta erilaista: vapaata rytmiä sekä sidottua rytmiä.



Sibelius momumentti



Fatmi



Seuraavana tehtävänä oli suunnitella puupalikoista kuumaliimapistoolia käyttäen veistos otsikolla "Rytmi". 

Tiesin heti alusta alkaen, minkälaisen veistoksen haluan tehdä. Halusin sekoittaa teokseeni sekä sidottua että vapaata rytmiä ja luoda jotain luonnonläheistä - sekä aiheeltaan että väreiltään - ja mieleeni juolahti välittömästi suomalainen koivu. Kuulostaa kenties tylsältä, mutta halusin maustaa sitä hieman, heittää mukaan mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka rikkovat mielikuvamme siitä, miltä koivu näyttää. Halusin välttämättä maalata puun rungon seeprakuviolla ja puupalikatkin asetella niiden, että puunrungosta tuli kulmikas. Vapaa rytmi näkyy veistoksen kuvioinnissa ja sidottu rytmi vihreissä, "lehtiä" kuvastavissa puupalikoissa, jotka on aseteltu hyvin säännöllisesti ja johdonmukaisesti toisiinsa kiinni.

Visio syntyi hyvin vaivattomasti ja vaikka lähdinkin työstämään niinkin yksinkertaista asiaa kuin koivu, kokeilin rohkeasti uusia muotoja ja kuvioita - ja lopputuloksesta tuli oikein onnistunut.  

Perjantain tunnilla menimme jälleen uuteen aiheeseen - tällä kertaa hieman työläisempään sellaiseen. Aiheena oli piirtäminen, nimenomaan lyijykynäpiirtäminen. Piirtämisessäkin on useita eri tyylejä:

1) Ääriviivapiirustus: kun halutaan kuvata vain esineen muotoa

2) Muotoileva varjostus: kun ääriviivaan yhdistetään varjopintoja

3) Valööripiirustus: kun piirustuksessa ei käytetä ääriviivoja, vaan pelkästään varjostusta

4) Aineenmukainen piirtäminen: kun pyritään kuvaamaan eri materiaaleja piirtäen

Seuraavassa tehtävässä oli valittava kolme kuvaa, joista rakentaa eräänlaisen yhtenäisen tarinan. Jokaisesta kuvasta tuli valita jokin yksi asia, esim. kuvan henkilön hiukset tai vaatteet, maisema, tai jokin muu kuvan elementti. Itse halusin ottaa piirustuksessani yhteiseksi tekijäksi meren, joka yhdistäisi nämä kolme kuvaa toisiinsa. Rakastan Albert Edelfeltin teoksia, joita katsellessa tulee niin lämmin ja kotoisa olo. Valitsin kaksi hänen teostaan, "Leikkiviä poikia rannalla" sekä "Merellä", joista ensimmäisestä poimin rantakivet ja jälkimmäisestä tytön työhöni mukaan. Kolmannesta kuvasta otin rantamaiseman.



Viikko 9: ma 28.2, ke 2.3 ja pe 4.3

Maanantain tunnilla koko ryhmämme oli paikalla ja päätimme toimia entistä tehokkaammin. Maanantain tunti jatkui yhä valojen ja varjojen leikkimisellä ja omasta mielestäni onnistuimme loistavasti kukkien varjostuksessa. Jäljestä tuli juuri sellainen kuin halusin siitä tulevan, varjot ja valot tulivat kukissa juuri oikeisiin kohtiin ja muutenkin punaisen eri sävyt miellyttävät ainakin minun silmääni. Onneksi päätimme ottaa vastaväripariksi punaisen ja vihreän, sillä epäilen, että sinisestä ja oranssista olisi tullut yhtä hyvä. Ruohokin sai kyseisellä tunnilla aivan uuden käsittelyn, ja saimme sen näyttämään eläväisemmältä sekoittelemalla eri vihreän sävyjä.

Keskiviikon tunti oli viimeinen tunti, jolloin työskentelisimme kyseisen maalauksen parissa. Vaikka työ alkoikin olemaan kutakuinkin valmis, oli vielä monia pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia (kuten keijun kasvot, siivet), jotka tarvitsivat viimeistelyä. Keijun kasvojen valoihin ja varjoihin tarvitsin opettajan apua ja pienellä avustuksella olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Jännä huomata, miten niinkin pienillä siveltimenvedoilla saa aikaan niin huomattavan eron. Nyt keijukaisella erottui posket, nenä ym. kasvojen luusto. Opin siis aivan uuden asian: kuinka kasvoissa tulee käyttää valoja ja varjoja niin, että lopputulos näyttää aidolta.

Perjantain tunnin käytimme töiden arviointiin ja palautteen antoon. Yleisesti ottaen minun täytyy todeta, että kuvisryhmämme sai aikaan aivan älyttömän upeita töitä, joissa nimenomaan oli loistavasti otettu huomioon teoriaosuus: sommittelu ja väriharmonia. Jokaisesta maalauksesta tuli ihanan erilaisia ja persoonallisia. Ei lainkaan kahta keskenään samanlaista maalausta. Sen kuitenkin huomasin, että väriharmonioista vastavärit ja etenkin punainen - vihreä, oli kaikista suosituin, mutta who cares. Itse mietin aina välillä, että valitsimmekohan sittenkin aivan liian helpon väriharmonian, mutta ei, itse olen oikein tyytyväinen, että päädyimme lopulta tähän valintaan. Työssämme tulee loistavasti eri vihreän- ja punaisensävyt esille - ja tuskin katsojallekaan on epäselvää, mikä väriharmonia on kyseessä.

Sommittelu jäi ehkä hieman tylsäksi - tai siis vertikaalisen sommittelun sijaan olisimme voineet sijoittaa kohteet eri etäisyyksille tai sitten olisimme voineet yrittää kokeilla kultainen leikkaus -sommittelutyyliä. Jotain hieman mielenkiintoisempaa ja kenties haastavampaa. Valitsimme ehkä turhan helpon ratkaisun.

Pidän työssämme kuitenkin väriharmoniasta - kuinka onnistuimme käyttämään loistavasti eri vihreän- ja punaisen sävyjä alusta loppuun saakka. Erityismaininnan ansaitsevat myös valot ja varjot, joihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Tykkään myös kovasti maalauksen miljööstä, joka on kuitenkin erilainen kuin tyypillinen suomalainen järvi- tai metsämaisema (joka sekin kävi aluksi mielessä). Teos henkii ehkä vähän myös 60-luvun hippimeininkiä. Onnistuimme luomaan uskottavan tarinan, mikä oli yllättävän haastavaa, sillä  tehtävä ei todellakaan ollut mikään kaikista helpoin. Oli erittäin vaikeaa lähteä rakentamaan sellaista maalausta, johon kaikki vaadittavat ominaisuudet sisältyvät.

En ollut tyytyväinen päätymäämme sommitteluun. Lisäksi yhteistyö ei toiminut aivan toivomallani tavalla ja projekti alkoikin olemaan pikemminkin "minun oma projektini". Vuorovaikutus jäi vaisuksi ja löysin itseni - turhankin usein - yksin ideoimassa, mitä tekisimme seuraavaksi maalauksessamme. Projekti oli hyvin raskas ja rautaisia hermoja vaativa. Olen siis hyvin huojentunut, että saimme työn valmiiksi ja lopputuloksestakin tuli parempi kuin osasin odottaa. Toivottavasti vastedes ei ole enää ryhmätöitä - ja jos, toivottavasti saan tehdä ne jossain aivan toisessa ryhmässä.

Perjantain tunnilla suunnittelimme myös sijaintia maalauksellemme lukion puolelle ja lopputunnista oli myös hetki aikaa siirtyä uuteen työhön, "haudutella" loman yli uutta aihetta.

Viikko 8: ma 21.2, ke 23.3 ja pe 25.2

Viikko starttasi ryhmätyön merkeissä. Olin ollut viime perjantaina melkein koko tunnin poissa wanhojen tanssien vuoksi, joten odotin innolla - ja ehkä pienellä kauhulla - mitä tytöt olivat saaneet aikaan. Tytöt olivat saaneet jo melko paljon aikaiseksi, mitä nyt muutoksia jouduttiin tekemään väriharmonian parissa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että käyttäisimme maalauksessamme kahta vastaväriparia, punainen - vihreä ja sininen - oranssi, mutta päädyimme lopulta käyttämään vain yhtä vastaväriparia. Maalauksesta olisi muutoin saattanut tulla liian levoton.

Yhdessä välissä tuntui, että maalauksesta tulee täysi katastrofi ja suorastaan kauhistutti, saammeko työtä ikinä valmiiksi. Välillä suorastaan turhautti, kun jouduin ottamaan työstä päävastuun ja neuvomaan kädestä pitäen, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, mitä väriä käyttää, miten tietty väri saadaan sekoitettua, jne.

Keskiviikko jatkui pitkälti samoissa merkeissä. Maalausta oli yllättävän työlästä tehdä - varsinkin, kun itse joutui  pitkälti vastaamaan koko työstä - ja maalaukseen upposi useampi kerros maalia. Silti maalaus näytti vielä hyvin keskeneräiseltä.

Perjantaina jouduin jatkamaan maalausta aivan yksin ja työn tulos jäikin melko vähäiseksi: pääsin aloittamaan valojen ja varjojen maalaamista. Vasta silloin alkoi tuntua siltä, että maalaus ei ehkä epäonnistuisikaan täysin. Akryylimaalauksessa on se hyvä puoli, että pilalle menneet kohdat sai taitavasti piiloon uuden maalikerroksen alle. Valojen ja varjojen myötä teos alkoi näyttää heti paljon elävämmältä...

Viikko 7: ma 14.2, ke 16.2 ja pe 18.2

Maanantain tunti käynnistettiin pienellä teoriaosuudella: koska ensimmäinen työ toteutettaisiin pareittain/3 hengen ryhmissä, käsittelimme aluksi, mitä yhteisötaide tarkoittaa. Kaikessa lyhykäisyydessään yhteisötaidetta tehdään jonkin yhteisön ehdoilla, heitä varten ja yhteisön jäsenten kanssa. Yhteisötaidetta toteutetaan yleensä projekteina, tapahtumina tai työpajoina. Yhteisötaide on sosiaalinen taiteenmuoto ja sen keinoin pyritään usein pääsemään pois taidegallerioista ja museoista.

Aloimme työstää ensimmäistä tehtävää 3 hengen ryhmässä. Meillä kenelläkään ei ollut oikein selvää visiota siitä, mikä olisi maalauksen miljöö, miten sommittelisimme asiat teokseemme - värimaailmasta puhumattakaan. Sen tiesimme, että keijukainen ainakin tulisi maalaukseemme mukaan ja sen ympärille aloimme vähitellen rakentamaan muuta maalausta.

Itse jouduin ottamaan ohjat käsiini, sillä koin, että ryhmän muut jäsenet eivät olleet kovin innostuneita ideointiin osallistumisesta, eikä asennekaan välttämättä ollut aivan kohdillaan. Itse yritin heittää erilaisia ideoita ja odotin, että muutkin olisivat kertoneet omista näkemyksistään, parannusehdotuksistaan, jne. Vuorovaikutus jäi hieman vaisuksi.

Keskiviikon tunnilla puhuimme vuorostaan sommittelusta. Sommittelun perustyyppejä ovat:

1) Horisontaalinen sommittelu:

- Kyseiselle sommittelulle on ominaista vaakasuorat linjat, levollisuus ja rauhallisuus. Horisontaalisessa sommittelussa etäisyys ja avaruus korostuvat.

2) Vertikaalinen sommittelu:

- Vertikaalinen sommittelu on enemmänkin paikallaan pysyvää, ylöspäin kohoavaa ja pystysuoraa: eräällä tapaa hyvin juhlallista ja ylevää.

3) Diagonaalinen sommittelu:
- Kyseiselle sommittelulle on ominaista erilaiset vinot viivat. Kuvassa on liikettä ja jännitettä sekä vilkkautta ja dramaattisuutta.

Muita sommitteluita ovat myös 4) kolmiosommittelu, 5) ympyräsommittelu ja 6) kultainen leikkaus -sommittelu (kolmanneksen sääntö).

 Kolmiosommittelua

Lähdimme piirtämään luonnostelmaa hiilillä varsinaiselle maalauspohjalle: miljööksi valitsimme kukkaniityn. Ylöspäin suuntautuvat värikkäät gerberat, tulppaanit ym. sekä ylöspäin suuntautuva olento hallitsevat maalausta, joten otimme työmme sommitteluksi vertikaalisen sommittelun.

Perjantaina olin vain puoli tuntia oppitunnin alusta wanhojen tanssien vuoksi, mutta ehdin olla paikalla sen verran, että käsittelimme väriharmoniaa. Erilaisia värihamonioita on viittä eri tyyppiä:

1) Yhden värin harmonialla tarkoitetaan sitä, että samassa maalauksessa on käytetty yhden värin montaa sävyä.
2) Valööriharmonialla puolestaan tarkoitetaan sitä, että samassa maalauksessa on käytetty yhden värin eri tummuus- ja vaaleusasteita.
3) Vastaväriharmonia: samassa maalauksessa on käytetty vastavärejä (punainen-vihreä, sininen-oranssi ja keltainen-violetti).
4) Lähiväriharmonia: samassa maalauksessa on käytetty ainoastaan väriympyrän neljää vierekkäistä väriä.
5) Disharmonialla tarkoitetaan värien riitasointua.

Ella ja minä olimme meidän ryhmästämme paikalla ja päätimme, että lähtisimme käyttämään työssämme vastavärejä. Keijukaisen mekon maalaisimme sinisellä ja gerberat oranssin eri sävyillä. Tulppaanit punaisiksi ja kukkien varret vihreiksi. Näin maalauksessa yhdistyy kaksi eri vastaväriä: sininen-oranssi ja punainen-vihreä. Toivottavasti Ella on saanut hyvää jälkeä aikaan.

Viikko 6: pe 11.2

Perjantaina oli ihkaensimmäinen kuvaamataidon 1. kurssin tunti. 1. kurssi poikkeaa sisällöltään aika paljon 2. kurssista: 2. kurssissa keskityttiin arkkitehtuurin maailmaan, mutta 1. kurssissa lähestytään kuvaamataitoa hieman eristä näkökulmasta: mitä taide on ja mitä me sillä ymmärrämme?

Lähdimmekin pohtimaan asiaa diaesityksen kautta: opettaja näytti 14 kuvaa ja kunkin kuvan kohdalla täytyi laittaa joko + tai - sen mukaan, onko kuva omasta mielestä taiteellinen vai ei. Kuvasarja sisälsi niin tunnettujen taiteiljoiden, kuten Pablo Picasson, Van Gohin ja Leonardo Da Vincin, kuin myös vähemmän tunnettujen taiteilijoiden teoksia.

Minkälaista on hyvä taide? Itse pidän sellaisesta taiteesta, joka on kantaaottava tai jolla on jokin erityinen sanoma. Hyvä taide on sellaista, joka herättää katsojassaan tunteita ja ajatuksia. Se ei ns. "jätä kylmäksi". Itse henkilökohtaisesti pidän teoksissa erityisesti värien loistavasta yhdistelystä. Edefeltin teokset ovat hyvä esimerkki taiteesta, josta itselleni tulee mukava ja levollinen olo. Järvi- ja metsämaisemat henkivät suomalaisuudesta ja Edelfetin teoksia katsellessa tulee ihanan kotoinen olo: ei mikään ihme, että suomalaiset rakastavat hänen teoksiaan. Itse pidän perinteisten maisema- ja henkilökuvien lisäksi hyvin yksinkertaisista teoksista, joissa ei ole pelattu turhilla yksityiskohdilla ja krumeluureilla.

Neljän hengen ryhmissä keskustelimme myös omista taidekokemuksistamme. Mieleeni tuli välittömästi kesä -07, jolloin teimme yhdessä perheeni kanssa ensimmäisen ulkomaanmatkan ikinä. Matkakohteena oli Rooma ja koko kaupunki oli itse asiassa eräänlainen taidekokemus. Kaupunki henkii historiaa ja kulttuuria: upeaa arkkitehtuuria jo paljon ennen ajanlaskun alkua. Myös Vatikaani ja Pietarin kirkko olivat melko henkeäsalpaavia kokemuksia: Pietarin kirkkoon sisään astuessaan tunsi olonsa suorastaan pieneksi ja mitättömäksi - eikä hetkeen voinut muuta kuin hämmästellä ja ihailla kattoholveja ja -maalauksia. Upeaa!

Tunnin lopuksi teimme vielä rentoutusharjoituksen: valkokankaalle heijastettiin aina jokin sana, ja viiden minuutin ajan oli piirettävä paperille asioita, joita tuli mieleen kyseisestä sanasta. Sanoja olivat: olento, kasvi, päähine, kulkuneuvo, jalkine ja hiustyyli. Rentoutusharjoituksen jälkeen aloitimme ensimmäisen varsinaisen työn: tehtävänä oli siis suunnitella 2-3 hengen ryhmissä maalaus, joka sisältäisi kustakin sanaryhmästä yhden asian. Jokaiselta ryhmän jäseneltä oli valittava väh. yksi asia. Tunnin lopussa oli jonkin verran aikaa suunnitella, mitä asioita ottaisimme yhteiseen maalaukseen.