Perjantaina oli ihkaensimmäinen kuvaamataidon 1. kurssin tunti. 1. kurssi poikkeaa sisällöltään aika paljon 2. kurssista: 2. kurssissa keskityttiin arkkitehtuurin maailmaan, mutta 1. kurssissa lähestytään kuvaamataitoa hieman eristä näkökulmasta: mitä taide on ja mitä me sillä ymmärrämme?
Lähdimmekin pohtimaan asiaa diaesityksen kautta: opettaja näytti 14 kuvaa ja kunkin kuvan kohdalla täytyi laittaa joko + tai - sen mukaan, onko kuva omasta mielestä taiteellinen vai ei. Kuvasarja sisälsi niin tunnettujen taiteiljoiden, kuten Pablo Picasson, Van Gohin ja Leonardo Da Vincin, kuin myös vähemmän tunnettujen taiteilijoiden teoksia.
Minkälaista on hyvä taide? Itse pidän sellaisesta taiteesta, joka on kantaaottava tai jolla on jokin erityinen sanoma. Hyvä taide on sellaista, joka herättää katsojassaan tunteita ja ajatuksia. Se ei ns. "jätä kylmäksi". Itse henkilökohtaisesti pidän teoksissa erityisesti värien loistavasta yhdistelystä. Edefeltin teokset ovat hyvä esimerkki taiteesta, josta itselleni tulee mukava ja levollinen olo. Järvi- ja metsämaisemat henkivät suomalaisuudesta ja Edelfetin teoksia katsellessa tulee ihanan kotoinen olo: ei mikään ihme, että suomalaiset rakastavat hänen teoksiaan. Itse pidän perinteisten maisema- ja henkilökuvien lisäksi hyvin yksinkertaisista teoksista, joissa ei ole pelattu turhilla yksityiskohdilla ja krumeluureilla.
Neljän hengen ryhmissä keskustelimme myös omista taidekokemuksistamme. Mieleeni tuli välittömästi kesä -07, jolloin teimme yhdessä perheeni kanssa ensimmäisen ulkomaanmatkan ikinä. Matkakohteena oli Rooma ja koko kaupunki oli itse asiassa eräänlainen taidekokemus. Kaupunki henkii historiaa ja kulttuuria: upeaa arkkitehtuuria jo paljon ennen ajanlaskun alkua. Myös Vatikaani ja Pietarin kirkko olivat melko henkeäsalpaavia kokemuksia: Pietarin kirkkoon sisään astuessaan tunsi olonsa suorastaan pieneksi ja mitättömäksi - eikä hetkeen voinut muuta kuin hämmästellä ja ihailla kattoholveja ja -maalauksia. Upeaa!
Neljän hengen ryhmissä keskustelimme myös omista taidekokemuksistamme. Mieleeni tuli välittömästi kesä -07, jolloin teimme yhdessä perheeni kanssa ensimmäisen ulkomaanmatkan ikinä. Matkakohteena oli Rooma ja koko kaupunki oli itse asiassa eräänlainen taidekokemus. Kaupunki henkii historiaa ja kulttuuria: upeaa arkkitehtuuria jo paljon ennen ajanlaskun alkua. Myös Vatikaani ja Pietarin kirkko olivat melko henkeäsalpaavia kokemuksia: Pietarin kirkkoon sisään astuessaan tunsi olonsa suorastaan pieneksi ja mitättömäksi - eikä hetkeen voinut muuta kuin hämmästellä ja ihailla kattoholveja ja -maalauksia. Upeaa!
Tunnin lopuksi teimme vielä rentoutusharjoituksen: valkokankaalle heijastettiin aina jokin sana, ja viiden minuutin ajan oli piirettävä paperille asioita, joita tuli mieleen kyseisestä sanasta. Sanoja olivat: olento, kasvi, päähine, kulkuneuvo, jalkine ja hiustyyli. Rentoutusharjoituksen jälkeen aloitimme ensimmäisen varsinaisen työn: tehtävänä oli siis suunnitella 2-3 hengen ryhmissä maalaus, joka sisältäisi kustakin sanaryhmästä yhden asian. Jokaiselta ryhmän jäseneltä oli valittava väh. yksi asia. Tunnin lopussa oli jonkin verran aikaa suunnitella, mitä asioita ottaisimme yhteiseen maalaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti