Kurssin aloitus + tehtävä 1, osa 1: "Ornamentti-kuvio"

Olen aina pitänyt kovasti kuviksesta. Kuvis on yksinkertaisesti se 'oma juttu'. Oli kädessä sitten lyijykynä, sivellin tai hiili, uppoudun maalaamiseen / piirtämiseen niin syvästi, etten tajua lainkaan ajankulua. Sitä kai kutsutaan 'flowksi' eli ns. virtaukseksi. Rakastan erityisesti ihmisten piirtämistä muotokuvista: se ei todellakaan ole kovin helppoa - ehei - mutta vuosien harjoittelu alkaa viimein tuottaa tulosta. Ihmisvartalon oikeat mittasuhteet alkavat kutakuinkin olla jo hanskassa, mutta kasvojen piirtäminen tuottaa vielä vaikeuksia: kuinka saada silmistä eloisannäköiset? Ne jäävät melkein aina tosi elottomiksi. Muutenkin ihminen on niin tavattoman mielenkiintoinen olento: ihminen taipuu mitä erilaisimpiin asentoihin ja ihmisen kasvoilta voi lukea niin monenlaisia ilmeitä.

Muistan, että meillä on kotona aina piiretty ja maalattu. Pienestä pitäen olemme sisarusten ja äidin kanssa painaneet kangasväreillä verhoja, tehneet kalvoväreillä ikkunoihin erilaisia kuvioita, maalanneet joko pullo-, vesi- tai akvarelliväreillä. Oma äitini on taiteilijasielu: hän rakastaa etenkin maalaamista ja onkin puhunut, että yksi unelma-ammateistaan olisikin lastenkirjojen kuvittaja.

Kaikenlainen itsensäilmaisu paperille on ollut iso osa koko elämäni ajan - etenkin pienempänä, nykyisin aikaa jää piirtämiselle valitettavan vähän. Mutta innostukseni kuvista kohtaan juontaa juurensa lapsuuteen.

1. oppitunnilla kävimme ensin kurssin sisältöä ja tavoitteita läpi. Kuviksen 2. kurssissa ei niinkään painotu piirtäminen ja maalaaminen vaan rakentaminen. Olin lievästi pettynyt, kun kuulin, että kurssi sisältää vain muutaman piirustustyön. Mutta toisaalta, itse en pahemmin askartelua ja rakentelua ole harrastanut, joten kurssi voisi olla mukavalla tavalla haastava! Kurssin tavoitteita ovatkin:

1. Oppia muotoilun ja arkkitehtuurin perusteita, ilmaisutapoja, estetiikkaa ja suunnitteluprosesseja
2. Oppia tarkastelemaan ympäristöä luonnonvaraisena, sosiaalisena ja psyykkisenä ilmiönä
3. Ymmärtää yhteisö- ja ympäristötaiteen merkityksen ympäristösuunnittelussa

Kurssin sisällöstä seuraavaa:

1. Tila käsitteenä: tilan kokeminen psyykkisenä, fyysisenä ja sosiaalisena paikkana
2. Arkkitehtuurin ja muotoilun peruskäsitteet
3. Maisema, rakennus, esine ja taideteos viestinä
4. Arkkitehtuuri ja muotoilu kestävän kehityksen näkökulmasta
5. Mallintaminen, havainnekuvat, pienoismallit ja materiaalikokeilut

Tällainen arkkitehtuuri ja mallinnus ei todellakaan ole ominta alaani - mutta kurssi vaikuttaa sisällönsä puolesta kuitenkin tosi mielenkiintoiselta ja monipuoliselta. Olen naiivisti aiemmin ajatellut, että kuvis rajoittuu pelkästään piirtämiseen ja maalaamiseen, mutta ehei, kuvis on kuitenkin aika laaja käsite ja se sisällyttää itseensä paljon muutakin. Tämän 2. kurssin ansiosta pääsen tutustumaan kuviksen osa-alueeseen, joka on itselleni miltei täysin tuntematon.

1. oppitunnilla aloitimmekin välittömästi ensimmäisen varsinaisen työn. Ensimmäisen työmme aiheena oli ornamentit eli koristekuviot. Ornamentteja näkee oikeastaan aivan kaikkialla: tuskin kotoasikaan löytyy yhtään pintaa, jota ei olisi päällystetty ornamentein! Ornamenttejä käytetään mm. tekstiileissä ja kankaissa, rakennuksissa, astioissa, koruissa, tatuoinneissa, jne. Ornamenttejä on viittä eri tyyliä:



Kuvassa on peiliornamentti



1. Pintaornamentti, joka tarkoittaa koko pinnan peittävää koristekuviota
2. Nauhaornamentti, joka tarkoittaa nauhamaisesti etenevää ornamenttia
3. Peiliornamentti, joka tarkoittaa peilikuvana toistuvaa koristekuviota
4. Keskusornamentti, joka tarkoittaa keskeltä sivullepäin laajenevaa koristekuviota
5. Yksittäinen koristekuvio

Aihe oli itselleni uusi: tiesin toki aiemmin, mitä ornamentti tarkoittaa, mutten sitä, että kuinka monta eri tyylistä ornamenttiä ympäriltämme löytyy. Teoriasta siirryimme tehtävänantoon: oli suunniteltava ornamentti-kuva-aihe omaan huoneeseen (tapetti, verhot), mopon kylkeen, skeittilautaan tai vaikka iholle. Tuntui, että kaikki muut keksivät välittömästi, millaisen ornamentin tulevat suunnittelemaan. Itselläni löi päässä tyhjää! Halusin suunnitella ornamentin, jolla olisi jokin tarkoitus, joka kuvastaisi itseäni jollain tavalla. Se ei saisi olla mikään liian monimutkainen, vaan mahdollisimman simppeli. Hetken aikaa pähkäiltyäni tiesin täsmälleen, millaisen ornamentin haluaisin. Teatteri. Siinä oli ornamenttini aihe, joka kuvastaisi minua paremmin kuin hyvin.

Kaikki varmasti tietävät nämä kaksi maskia, joista toinen hymyilee ja toinen itkee? Tämä kuvio toteutti kaikki vaatimani kriteerit: 1) Se kuvastaa itseäni (olen ihan hillitön teatterifriikki!) 2) se on hyvin yksinkertainen niin kuvioltaan kuin värimaailmaltaan ja 3) siinä näkyy hyvin oppimani / ymmärtämäni asia. Visionani oli värittää pohja harmaaksi, hymyilevä maski valkoiseksi ja itkevä maski mustaksi. Halusin tehdä nauhaornamentin, joka toistuisi harmaassa pohjassa kolme kertaa (kolme nauhaornamenttia päällekkäin). Pyrin myös saamaan nauhaornamenttiini peiliornamentin ominaisuuksia: näin siinä yhdistyisi kaksi eri ornamenttityyliä.

Kuviskansion pohjaväriksi valitsin harmaan. Tekniikkana käytettiin "töpöttimiä" ja pullovärejä. Päädyin harmaaseen pohjaväriin niistä syistä, että harmaa on mukavan neutraali väri, ei mikään kovin silmiinpistävä. Lisäksi harmaa on mustan ja valkoisen sekoitus ja kyseiset värit tulevat esiin ornamentissani. Hieno balanssi.

Tehtävänantoon kuului myös omatekoiset leimat: oma ornamenttikuvio tuli piirtää vaahtomuoviin, leikata irti ja liimata neliön muotoiseen kartongin palaseen. Leikkaaminen vaahtomuovista osoittautui huomattavasti hankalammaksi kuin oletin - etenkin ornamenttikuvioni silmäreiät ja suuaukot. Leikkaamisessa tuntui menevän ikuisuus: siinä missä toiset olivat jo tehneet omat leimasimensa ja painaneet ornamenttikuvionsa kuviskansion kanteen, itse vielä taistelin vaahtomuovin kimpussa! Käämit meinasi palaa useaan otteeseen. Olin tehnyt ornamenttikuviostani aivan liian pienen. Yksinkertainen kuvio osoittautuikin yllättävän hankalaksi.

Leimasimet käytön jälkeen

Työn toteutus ei onnistunut aivan toivomallani tavalla. Tein kaksi erillistä leimasinta: ornamenttikuvion valkoiset osat (eli hymynaamat) omalle leimasimelleen ja mustat osat (eli surunaamat) omalleen. Jälkeenpäin aloin miettiä, että olisin voinut laittaa koko ornamenttikuvioni yhdelle ja samalla leimasimelle. Lopputulos olisi ollut huomattavasti parempi! Koska ornamenttikuvion osat olivat eri leimasimissa, ornamenttikuvio oli miltei mahdotonta saada tismalleen oikeisiin kohtiin ja paikoitellen mustat surunaamat sijoittuivat liian kauaksi ja toisaalta liian lähelle valkoisia hymynaamoja. Lisäksi muutama musta surunaama epäonnistui, kun toinen silmäreikä peittyi mustaan maaliin.



Leimasimet toteuttaisin näin jälkeenpäin aivan eri tavalla.

Ei työ täysin epäonnistunut. Kuivuneena ja vähän kauempaa katsottuna se näytti oikein hyvältä, kun ei nähnyt pieniä virheitä. Katsoja varmasti ymmärtää visioni ja mitä työssäni haen takaa - toivon mukaan! Opettajan mukaan tällaiset painantatyöt ovat ns. "arpapeliä" - osa kuvioista onnistuu, osa ei. Syy voi johtua leimasimista, maalista tai painantatekniikasta.

Kiire voi myös vaikuttaa siihen, etten ollut täysin tyytyväinen työn lopputulokseen. Koulun kuvistunneissa on se huono puoli, että työtahti on aika kova ja tahdissa pitäisi pysyä mukana - mikäli et pysy, putoat auttamattomasti pois kyydistä. Joudut sitten viimeistelemään työt omalla vapaa-ajallasi. Kuviksen 2. kurssiinkin sisältyy n. 7 työtä, eli vähän päälle 2 oppituntia per työ. Tahti on siis erittäin kova. Luovuus vaatii aikaa ja ideoiden kypsyttelyä: kiire ajaa helposti nopeasti mieleen tuleviin ja helppoihinkin ratkaisuihin. Koulun kuvistunneilla pitäisi olla siis enemmän aikaa miettiä ja suunnitella, pyöritellä erilaisia ideoita mielessä. Välillä on ahdistavaa, kun inspiraatio ei yksinkertaisesti iske, aika tikittää, muiden kynä sauhuaa ja kun tietää, että seuraavalla tunnilla tämän on oltava valmis. Kiire vie kuvikselta sen mielekkyyden.